KESÄN ODOTUKSESSA

 

Viikko sitten vietimme helatorstaita mökkisaaressa lämpötilan lähennellessä hellelukemia. Sain aiemmin aloittamani mökin perusteellisen siivouksen valmiiksi ja mökkikausi avattiin kunnolla, kun saimme olla saaressa koko pitkän viikonlopun. Lämpimän helatorstain illassa upea auringonlasku loi loistettaan maalaillen taivaanrantaa näyttävissä väreissä, kullankeltaisesta syvän punaiseen.  Kun hehkuva pallo lopulta painui Ulkopauhan taakse horisonttiin, jäi väri edelleen vahvasti meren ylle.

Aivan epätodelliselta tuntui sellainen lämpö ja myös vihreys, joka alkoi puskea esiin sieltä täältä saarenkin karussa luonnossa. Aivan kuin taikasulka olisi taivaanrantaa pyyhkäissyt ja hipaissut auringon kylkeä niin, että sai sen paistamaan lämpimästi ja maahan asti. Tuon pitkän viikonlopun aikana tuli kuitenkin selväksi, ettei vielä tosiaankaan ole kesä, vaikka helatorstaina saattoikin siltä tuntua. Sää oli kovin vaihtelevaa.

Perjantaina pohjoistuuli puhalsi jäätävän kylmästi ja viihdyin enemmän takkatulen ääressä lukemisen ja käsityön parissa kuin ulkona. Lauantaihin mennessä tuuli onneksi käänsi suuntaansa ja ajoittain aurinkokin paistoi pilvien raosta. Silloin oli mukava päivä olla ulkona ja puuhastella sitä sun tätä sekä kuljeskella saaressa rannalla, mäellä ja metsäpoluilla. Sunnuntaina heräsimmekin sitten sakeaan sumuun, joka peitti näkyvyyden tehokkaasti ja tuntui varsin kolealta.  Kotimatka iltapäivällä taittui monen vaatekerran turvin ja pipot päässä.

Helatorstain kauniina iltana pääsin verkoille esikoiseni mukana. Kun ajoimme kauemmas merelle verkkoja kokemaan, huomasi, ettei siellä ollut sama lämpö ja auringonpaiste kuin mökkisaaressa. Merimaisema näyttäytyi jokseenkin utuisena ja aurinko oli paksun pilviverhon takana. Horisontin raja ei juuri erottunut, vaan meri ja taivas näyttivät olevan yhtä. Kalasaalista ei tullut eikä minua luvattu enää toista kertaa ottaa kalastusreissulle mukaan viemään kalaonnea. Vanhan sanonnan mukaan akkoja ei kalareissuille oteta, juuri tuosta syystä, että kalaonni menee sen sileän tien, jos yksikin akka veneessä istuu. Pitääkö nyt kokemuksen perusteella uskoa, että niin asian laita on. En kyllä ajatellut vielä antaa periksi, vaan aion jossain vaiheessa tulevan kesän aikana ujuttautua mukaan uudestaan. 

Kevät on ihanaa aikaa. Luonto on jo vaihtanut väriä ja kaikkialla alkaa olla kirkkaanvihreää. Malttamattomasti odotan kuitenkin lisää lämpöä. Myös nämä vesisateet, jotka ovat viime päivinä olleet varsin runsaita, saisivat nyt tauota. Tokihan vettäkin pitää tulla, että saadaan kesä. Eilen illalla oli koko päivän jatkuneen sateen jälkeen ilmassa hyvä, kesän tuoksu. Sade ei kuitenkaan tuntunut kesäsateelta, vaan pimeä päivä ja olematon lämpö loivat paremminkin syksyisen tunnelman. Puuhellaan piti laittaa tulet, että tarkeni läppärin ääressä istua etätyössä. Tämä koronakurimus, kun ei ikävä kyllä näytä hellittävän.

Kesä on edessä, huolimatta koronasta ja sen tuomista rajoituksista. Aivan samoin kuin vuosi sittenkin. Eniten kesältä ja lomalta odotan mökkisaaressa asustamista. Aurinkoisia päiviä ja kauniita kesäiltoja luonnonrauhassa. Sitä ihanaa olemisen keveyttä, kun ei pidä eikä ole pakko. Kaiken täytymisen sijaan voi heittäytyä aikatauluttomaan olotilaan ja valita tekemisensä sen mukaan, mikä sattuu milloinkin hyvältä tuntumaan. Ehkäpä kesä tuo mukanaan myös jotain yllätyksiä, toivottavasti mukavia, joista ei vielä ole aavistustakaan. Sen näkee, kunhan se nyt ensin tulee. Kuin vakuutena kesän saapumisesta näin mökkirannassa uiskentelevan kyhmyjoutsenen. Se suuntasi naapurisaaren rantaan, samaan poukamaan, missä viime kesänäkin joutsenperhe eleli. Nautitaan parhaillaan olevasta keväästä, kesää odotellen. 

                                            - Jaana