Elämänmerellä

  Viikko sitten vietimme helatorstaita mökkisaaressa lämpötilan lähennellessä hellelukemia. Sain aiemmin aloittamani mökin perusteellisen siivouksen valmiiksi ja mökkikausi avattiin kunnolla, kun saimme olla saaressa koko pitkän viikonlopun. Lämpimän helatorstain illassa upea auringonlasku loi loistettaan maalaillen taivaanrantaa näyttävissä väreissä, kullankeltaisesta syvän punaiseen.   Kun hehkuva pallo lopulta painui Ulkopauhan taakse horisonttiin, jäi väri edelleen vahvasti meren ylle. Aivan epätodelliselta tuntui sellainen lämpö ja myös vihreys, joka alkoi puskea esiin sieltä täältä saarenkin karussa luonnossa. Aivan kuin taikasulka olisi taivaanrantaa pyyhkäissyt ja hipaissut auringon kylkeä niin, että sai sen paistamaan lämpimästi ja maahan asti. Tuon pitkän viikonlopun aikana tuli kuitenkin selväksi, ettei vielä tosiaankaan ole kesä, vaikka helatorstaina saattoikin siltä tuntua. Sää oli kovin vaihtelevaa. Perjantaina pohjoistuuli puhalsi jäätävän kylmästi ja viihdyin e...

Niinhän se takatalvi taas yllätti ja pisti kevään etenemisen stoppiin. Vappua vietettiin varsin viileässä säässä, kuten on toki usein ennenkin vietetty. Aurinkoista oli, mutta lämpöasteita kovin kituliaasti ja jäätävän kylmä tuuli. Ja ne jäät, joiden toivoin menevän menojaan, tulivat tietenkin takaisin. Seilailevat edelleen isoina lauttoina ympäriinsä ja pakkautuvat kasoiksi merelle. Vapunpäivänä ne tukkivat väylän mökkisaareen. Päivän mittaan jäät kuitenkin siirtyivät kauemmaksi merelle ja ainakin toistaiseksi sinne asettuivat.   Eilen pääsin ensimmäisen kerran tälle keväälle venekyydillä saareen sitten helmikuun, jolloin matkasimme moottorikelkalla. Jäät näkyivät vahvana, pitkänä ja valkoisena röykkiönä melko lähellä mökkisaarta. Ei ole luottamista, etteivätkö vieläkin palaisi maille päin. Arvaamatonta on, miten tuulet ja merivirrat niitä kuljettelevat. Olipa huikeaa olla veneen kyydissä, kun ympärillä uiskenteli siellä täällä isoja jäälohkareita. Niistä huolimatta pääsimme ranta...