HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

 

Puhtaan lumen peittämänä, vitivalkoisen kauniina alkoi uusi vuosi. Mitä omassa elämässä on päättyneenä vuonna, vuodenaikojen vaihtuessa tapahtunut ja millaisia ajatuksia mielessä on pyörinyt kuukausien kuluessa? Vuoteen mahtuu paljon, isompia ja pienempiä juttuja, vaikka elämä tuntuu enimmäkseen tasapaksulta arkisten asioiden toistumiselta. Päivät ja viikot seuraavat toisiaan toistaen samaa kaavaa, joka tuntuu välillä puuduttavaltakin. Siksipä onkin hyvä joskus hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä itselle kuuluu. Vuodenvaihde on siihen hyvä ajankohta. Suotavaa toki on, että asiaa harrastaisi useammin kuin kerran vuodessa. Silloin pysyy paremmin kartalla elämän hyvistä asioista, pienistä iloista ja kiitollisuuden aiheista.  

 

Yksi asia, mikä kuluneesta vuodesta varmasti jää mieliin hyvin laajassa mittakaavassa on korona. Tuo pieni virus, joka tuli ja pisti maailmankirjat sekaisin. Se näyttää vahvasti olevan mukana menossa vuodenvaihteen jälkeenkin, mutta toivotaan, ettei se enää sellaista niskalenkkiä maailmasta saa kuin viime keväänä. Omaan elämääni korona ei ole juurikaan vaikuttanut. Etätyötä viime keväänä tein, kuten monet muutkin. Joku haaveissa ollut ulkomaanmatka myös haaveeksi jäi, mutta se ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Kun ei matkustaa voinut, suomalaiset menivät metsään, täyttivät luontopolut, retkeilypaikat ja kansallispuistot. Monet vuodet olen kulkenut lähiympäristössä samoja lenkkipolkuja, mutta enpä ole reiteilläni koskaan aikaisemmin nähnyt porukkaa liikkeellä niin paljon kuin viime kevään aikana.

Päättyneen vuoden talvi oli leuto ja lumeton. Tapaninpäivältä muistan lumisen maiseman, josta on valokuvia todisteena. Pian lumet kuitenkin sulivat pois ja synkkä, sateinen sää jatkui ja jatkui ja jatkui... Talvi tuntui todella pitkältä juuri siksi, ettei sitä ollut. Ei kunnon talvea, ei lunta eikä pakkasta. Vain koleaa, pimeää ja märkää vesisateen lotinaa.

Viime vuoden kesä sen sijaan oli elämäni kesä. Sain olla saaressa mökillä enemmän kuin vuosiin, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja minähän olin. Sain nauttia luonnon läheisyydestä, merimaisemista, upeista auringonlaskuista, lintupoikueiden puuhien seuraamisesta, yksinolosta ja yhdessäolosta. Sain ladata akkuja ja kerätä voimia. Nautin kesästä ja olostani. Huikean ihania kesäpäiviä. Syksy väreineen oli kaunista ja mökkielämä jatkui loman loputtua viikonloppuisin aina lokakuun puolivälin tienoille saakka.

Aika kuluu nopeasti. Tuntuu, että iän karttuessa vuodet vilahtelevat ohi yhä nopeammin. Taas on uusi vuosi edessä. Kokonainen vuosi, jonka viikot ja kuukaudet odottavat tulevia tapahtumia puhtaina kalenterin sivuina kuin lumen alla uinuva luonto. Saa nähdä, mistä kaikista asioista maan ja taivaan välillä tuo aika tulee täyttymään.

Toivon, että alkanut vuosi olisi hyvä, eikä sen tielle sattuisi mitään järkälemäisiä haasteita. Pelkkää päivänpaistetta elämä ei kai koskaan ole, vaan aina vähän rosoista ja epätäydellistä. Tärkeintä lienee, että tarttuu kaikkeen elämän tarjoamaan hyvään kaksin käsin ja pitää siitä vahvasti kiinni. Menneen vuoden viimeisenä päivänä aurinko pilkahti hetken esillä ja antoi ihanaa valoaan kuin muistuttaen, että vuosi vaihtuu ja kulku kevättä kohti alkaa. Vielä se tuntuu kaukaiselta, mutta tulossa on joka tapauksessa.

Paljon onnea, iloa, valoa, hyvää mieltä ja elämäntäyteisiä hetkiä alkaneeseen vuoteen!

- Jaana