POTKUTELLEN


Näin tämä vuosi pyörähti käyntiin. Pian tammikuu jää taakse. Sen aikana on saatu oikea, kunnon talvi, jota ei viime vuosien vesisateisten ja lumettomien talvien jälkeen enää oikein muistanut olevan olemassakaan. Lumikolat on otettu esille varastojen suojista ja kovassa käytössä ne ovat olleetkin. Kireissä pakkasissa taapertaessa paksuimmat talvivaatteet ovat olleet tarpeen. Mittarilukemat ovat kovimmillaan kivunneet lähemmäksi kolmea- kuin kahtakymmentä pakkasastetta, mikä menee kyllä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. En ole pakkaskelien ystävä, joten tuollaiset lukemat eivät tosiaan ole mieleeni. Viisi miinusastetta riittää minulle vallan hyvin.

Ristiriitaista, myönnän, mutta yhdestä syystä toivon pakkasen kuitenkin paukkuvan. Nimittäin siksi, että meri jäätyisi kunnolla ja kevättalven aurinkoisina päivinä voisi nauttia jäällä liikkumisesta. Ymmärrän, että se ei onnistu ilman pakkasia, joten kaikessa on siis puolensa. Ehkäpä nyt on toivoa, että tämän talven aikana pääsee merenjäälle.

Kun sattui muutaman pakkasasteen sunnuntaipäivä, kaivoin esille vanhan kunnon potkukelkan ja lähdin jäälle fiilistelemään. Merenselälle ei vielä ole asiaa, mutta rantoja pitkin kulku sujui turvallisesti. Potkuttelin kelkallani reittiä, jossa ei kesälläkään ole vettä kuin puolisääreen. Ei siis hukkumisvaaraa. 



                                         
                                                
                                          

Oma potkukelkkani on huutokauppalöytö, johon puuosat on uusittu ja se on mitä mainioin kulkupeli. Jäällä se liikkui kuin lentäen. Jalassa olevat nastakengät antoivat potkuihin mukavasti voimaa, eikä meno ollut liukastelua. Kelkka kulki vinhasti ja matka taittui. Sää oli hieno ja talvista merimaisemaa kelpasi katsella. Kun käänsin kelkan takaisin kotiin päin, alkoi hetken matalalla pilkistellyt aurinko laskea jo mailleen. En osaa sanoa, mikä auringonlaskun taika on, mutta jotain eriskummallisen mahtavaa siinä on. Aina sitä jaksaa katsoa, koskaan kyltymättä. Niin oli nytkin välillä pysähdyttävä ja katsottava selkänsä taakse, missä laskevan auringon säteet valaisivat horisontin ja saivat jään päälle sataneen, ohuen lumikerroksen välkkymään. 



Tarjoaahan tällainen kunnon talvi muutakin mukavaa kuin jäällä liikkumisen. Voi hiihtää ja luistella sekä päästä pulkkamäen ja lumileikkien riemuihin. Lumivalkoinen maisema on myös paljon kauniimpi katsella kuin loskan ja vesisateen synkistämä. Talvimaisemassa olen ihaillut erityisesti puita, jotka ovat kuin sokerikuorrutteella hunnutettuja. 

Tämä talvi lienee sellainen kuin talven kuuluukin olla. Se on selkeästi yksi neljästä vuodenajasta, jotka ovat suloisen Suomemme rikkaus. Eikä talvessa mielestäni sinänsä mitään vikaa ole, mutta se on vain niin mahdottoman pitkä verrattuna kesään, josta itse pidän enemmän. Nyt talvi on kuitenkin täällä. Se on asettunut aloilleen lumen ja pakkasen kera. Ei auta muu kuin yrittää nauttia sen hyvistä puolista. Toivotaan luistavia kelkkakelejä, hyviä hiihtokelejä, liukkaita luistelukelejä ja mukavia mäenlaskukelejä. Jokaisella jotakin talven iloja. 

                                                     

                                                            - Jaana 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ROOSIN LEIPOMO - PALA HIMANGAN PAIKALLISHISTORIAA

MUISTOISSA SAHANMÄKI

TAMMIKUU ON TAPUTELTU