Elämänmerellä

Syksy on ehtinyt jo näyttää luonnonvoimia Aila-myrskynä, mutta kauniita ja aurinkoisiakin päiviä on saatu. Sää on ollut vuodenaikaan nähden myös ihmeen lämmintä. Viime viikonloppuna sain mökkisaarella ihmetellä Aila- myrskyn aikaansaannoksia, kun kuljeskelin katselemassa sen kaatamia puita. Hurja on voima, joka kaataa vuosikymmeniä kasvaneet puut nurin. Ne eivät ole mitään pikkutikkuja, mutta kaatuvat juurineen päivineen myrskyn riehuessa. Toisaalta saarella puiden juuret ovat kovin pinnassa, sillä kivikkoinen maaperä ei tarjoa mahdollisuutta syvään juurtumiseen. Aila oli riehuessaan katkonut myös paljon o ksia, isojakin. Onneksi puiden kaatumisesta ja oksien katkeamisesta ei ollut koitunut mitään vahinkoa rakennuksille. Syyssää on vaihtelevaa. Viikonloppua hallitsi syksyinen harmaus, vaikka perjantai-iltana saareen saapuessamme taivas oli auringonlaskun jälkimainingeissa kauniin värikäs ja meri tyyni. Aamulla herätessä utuinen näkymä merelle tuntui jollain hassulla tavalla ristiriitai...

Aikansa kutakin tai kaikella on aikansa. Miten itse kukin sitten ajatteleekaan, mutta yleensä asiat ja tapahtumat alkavat, ovat aikansa ja sitten päättyvät. Aivan kuin elämä itse. Elämänkulussa jotkut päivämäärät erottuvat toisista niin, että ne jäävät erityisesti mieleen. Tavallisesti tällaisiin mieleen jääviin päivämääriin liittyy jotain ainutkertaista. Monia muistoja luova tilanne tai tapahtuma, jonka jälkeen elämä ei enää ole aivan ennallaan. Vanhemmat muistavat lastensa syntymäpäivät. Hienoja hetkiä, kun pitkän odotuksen jälkeen tapaa vastasyntyneen ensimmäisen kerran. Se tapahtuu ymmärtääkseni melko usein jonain muuna kuin syntymälle laskettuna päivänä. Lapsen syntymään liittyy monia vahvoja tunteita, kuten elämän suuriin tapahtumiin kuuluukin.   Lapsen lisäksi syntymän hetkellä syntyy muistoja ja monen elämä muuttuu enemmän tai vähemmän. Vanhemmista tulee äitejä ja isiä ensimmäisen tai ties monennenko kerran. Sisaruksista tulee isosiskoja ja –veljiä. Samalla voi syntyä tuo...