SUVIVIRSI JA MUITA MURHEITA

 

Tänä keväänä suvivirsi on noussut arvaamattoman suureen rooliin. Tuo perinteinen laulu, joka suomalaisten koulujen kevätjuhlassa on yhdessä laulettu iät ja ajat. Laulu, joka on kaikunut lukuvuoden aherruksen päättymisen merkiksi, kesän ja loman alkamisen iloksi. Monta vuotta on keväisin käyty keskustelua siitä, kuuluuko suvivirsi koulujen kevätjuhlaan. Itse en asiaa ole koskaan tarkemmin pohtinut. Ei ilmeisesti ole ollut tarvetta, koska suvivirsi kuuluu mielestäni koulujen kevätjuhlaan kuin nenä päähän. Luulenpa, että kesälaitumille kirmaavat koululaiset tuskin miettivät laulun uskonnollista sanomaa, vaan se on heille konkreettinen merkki edessä olevasta vapaudesta ilman läksyjä, kokeita ja kouluaamujen aikaisia herätyksiä.

Tästäkin asiasta on kovin monia mielipiteitä ja niitä saa toki olla. Hämmästelen kuitenkin tarmokkuutta, jolla suomalainen perheenisä kertoo 10 vuotta taistelleensa suvivirren laulamista vastaan. Hän on taistellut asiasta kaupunkia vastaan periaatteellisista syistä, koska kokee merkityksellisenä ja tärkeänä, että opetus julkisissa kouluissa on tunnustuksetonta. Pitkä taistelu suvivirren laulamista vastaan johti tänä keväänä tulokseen, kun valtioneuvoston alainen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta otti kantaa perheenisän ja kaupungin väliseen riitaan. Lautakunta katsoi kaupungin laiminlyöneen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta ja määräsi kaupungille 10 000 euron uhkasakon. Lisäksi se suositti maksettavan perheenisälle hyvityksenä 750 € ja hänen lapselleen 2500 €. Hyvä hinta yhteislaulutilaisuuteen osallistumisesta. Helpottaa aiheutunutta mielipahaa.

Tuntuu hullulta, että suvivirren laulamisesta koulun kevätjuhlassa joku pahoittaa mielensä niin perusteellisesti, että ryhtyy moiseen taisteluun. Kun miettii, millaisille asioille tämän päivän lapset ja nuoret altistuvat, ei suvivirsi todellakaan ole listan kärkipäässä. Vielä hullummalta tuntuu, että asiaa lähdetään käsittelemään näinkin korkean tason instanssissa kuin sitä nyt on käsitelty. Toivoisi, että kaikki tämä tarmokkuus, aika ja raha suunnattaisiin tärkeämpien asioiden hoitamiseen, joita maassamme kyllä riittää. Kohtuutonta tuhlata näin mittavat resurssit suvivirren laulamista koskevaan kiistaan.

Moni lapsi ja nuori, joka on tarponut kouluvuoden läpi mielialahäiriöiden ja ahdistuneisuuden varjossa on riemumielin kevätjuhlassa mukana laulamassa suvivirttä. Moni vanhempi, joka on väsymättä kulkenut lapsensa vierellä koko kouluvuoden neuropsykiatristen haasteiden ja käytöshäiriöiden saattelemana, saattaa kevätjuhlassa kyynel silmäkulmassa yhtyä suvivirteen kiitollisena, että taas selvittiin ja nyt on lupa hetkeksi hellittää. Suvivirsi ei ole vain virsi tai laulu. Se on merkittävä osa suomalaisten koulujen kevätjuhlaa ja kulttuuriperintöä.

Toivon todella, että Suomi ei ole mielensä pahoittajien luvattu maa. Aiheita löytyy ja jos hyvityksiä ryhdytään maksamaan yhdestä jos toisesta asiasta, mainitun perheenisän kaltaisista taistelijoista ei liene pulaa. Periaatteita pitää olla, mutta asiat pitäisi asettaa sopiviin mittasuhteisiin. Mitä on yksi suvivirsi sen rinnalla, että lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat lisääntyvät tasaiseen tahtiin? Mitä suvivirsi on sen rinnalla, että vanhusten hoito on maassamme retuperällä, eikä vanhusten elämä ole enää ihmisarvoista? Mitä suvivirsi on sen rinnalla, että terveyspalvelut ovat ylikuormittuneet ja hoitoon pääsyssä on selkeitä sosioekonomisia eroja? Mitä suvivirsi on työttömyysturvan ja sosiaaliturvan heikkenemisen rinnalla? Nämä ja monet muut yhteiskunnalliset epäkohdat lienevät asioita, joihin korkeimmissa instansseissa tulee huolella paneutua, ei pohdintaan siitä, voidaanko suvivirsi laulaa yhteislauluna koulujen kevätjuhlissa.

Suvivirsi on nimensä mukaisesti kesästä kertova laulu. Ymmärtääkseni siinä kerrotaan luonnon heräämisestä toivottuun ja odotettuun kesään niittyjen vihannoidessa, kukkasten kukkiessa ja lintujen laulaessa. Kesän saapumisesta tunnetaan kiitollisuutta. Uskonnollista sävyä siinä on, totta kai, sillä kyse on virrestä, mutta tuskin se kenellekään millään tavalla pahaksi voi olla. Jos laulaminen tuntuu vaikealta, on varmasti luvallista olla hiljaa ja tyytyä kuuntelemaan. Yhden virren aikana ei kenenkään vakaumusta saada järkkymään suuntaan tai toiseen, joten siitä ei kannata mieltään pahoittaa.

Toivoisin, että suvivirren luomaa kulttuuriperintöä kunnioitettaisiin ja tulevaisuudessakin toukokuun lopulla koulujen saleissa kaikuisi kiitosmielen sävelin ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen", eikä koulujen tarvitsisi antaa erikseen varoituksia suvivirren laulamisesta kevätjuhlassa. 

                                 

                                Suloista suvea toivotellen Jaana