KEVÄTHUUMAA

 

Aikainen kevät saa lähes unohtamaan, että on vasta huhtikuun puoliväli. Hetkessä maisemasta sulaneet lumet veivät hiihtokelit mennessään kertaheitolla. Merenjäälle ei ollut enää asiaa ja nyt meri on ollut auki jo hyvän tovin, että veneellä pääsee liikkumaan. Viime viikonloppuna teimme ensireissun mökkisaareen. Matkalla sai vielä varustautua toppavaatteilla, mutta ilta-auringon paistaessa mökin terassille oli mittarissa parikymmentä plus astetta. Lokit kirkuivat ja pikkulintujen viserrys täytti saaren tienoot. Meri välkehti auringon loisteessa ja tuntui aivan kesältä. Ainoastaan vihreys puuttui. Naapurisaaren mökit kätkeytyvät kesällä puiden taakse, mutta nyt, kun puissa ei vielä ole lehtiä, ne näkyivät vallan hyvin.

Vaikka näistä lämpimistä päivistä on saatu nauttia jo useamman päivän ajan, en jaksa luottaa siihen, että ne näin vain tuovat kesän tullessaan. Jossain muistin uumenissa jyskyttää pienoinen pelko takatalvesta, joka räntää roiskien saa taas maan valkoiseksi. Yritän painaa tuskastuttavan ajatuksen pois ja nauttia kaikin mahdollisin tavoin tästä aikaisen kevään tarjoamasta ihanuudesta.

Kevättä piristi mukavasti siskon kanssa pieni reissu käsityömessuille maaliskuun lopulla. Oli mukava kierrellä ja katsella kauniita käsitöitä ja askarteluja sekä käydä ostoksilla Lankavan upeassa myymälässä, missä riitti tarjontaa kaikenlaiseen käsillä tekemiseen. Pitkien hyllyrivien välissä kulkiessa aika kului aivan huomaamatta ja kyllähän kärryynkin jotain tavaraa kertyi. Nyt on varattuna kesäkäsitöitä varten muutakin kuin lankoja villapaitojen ja -sukkien neulomista varten.

 

Helmikuussa paukuttelin kangaspuissa mattoja ja sepäs vasta mukavaa oli pitkästä, pitkästä aikaa. Niinpä matonkuteitakin tuli hankittua messureissulla. Kävi samaan tapaan kuin Sulo Vilenille – halvalla sain. Syksyllä täytynee laittaa uusi loimi ja varmaan vähän pidempi, että riittää kutomista kauemmin. Messureissun seurauksena innostuimme siskon kanssa myös käsityö- ja kirppismatkasta Viroon elokuun alkupuolella. Jos se suunnitelmien mukaan toteutuu, se onkin varmasti oma juttunsa.

 Pääsiäinen oli ja meni. Oli mukavaa saada koko porukka kotiin. Ulkoilukelit olivat hyvät ja yhdessäolo tietysti kivaa, kuten aina. Pääsiäiskokollakin käytiin ja virpojia kävi ovella, että nyt pitäisi olla tuore ja terve koko tulevan vuoden ajan. Toivottavasti näin on.

Kevät tuo aina tullessaan omat hommansa. Se  herättää ihmiset talven pimeyden ja kylmyyden jälkeen puuhailemaan. Välillä tuntuu, että hommaa olisi liikaakin ja työ häiritsee pahasti vapaa-ajan puuhailuja. Täytyy yrittää vähän päivässä, jospa siitä kertyisi viikolle hyvä saldo. Välillä pitää myös muistaa pysähtyä nauttimaan kevään ihanista hetkistä. 

Tänä keväänä edessä on myös ikävä ja työläs homma. Tähän ikään mennessä on ehtinyt jo pari kuolinpesää tyhjätä ja taas on sellaisetkin puuhat käsillä. Se on aina yhtä karua ja saa pohtimaan tätä ihmiselon merkitystä. Koko elämämme ajan me keräämme tavaraa ja jälkipolvet jäävät sitten kaiken tavarapaljouden keskelle ihmettelemään, miten sitä niin paljon onkin kertynyt ja mitä kaikelle tehdään. Jos itse nyt kuolisin pois, tämä minunkin jälkeeni jäävä tavaramäärä olisi tolkuton. 

Ihminen tuntuu elämänsä aikana tarvitsevan kaikenlaista. Tarpeellisen lisäksi on paljon kaunista, nättiä, mukavaa, kiinnostavaa, mitä tulee hankittua kuin huomaamatta. Ikävin ajatus on mielestäni se, että tavaroilla on niitä keränneille ihmisille joku arvo. Ne ovat osa jonkun omaa elämää ja kotia. Yhtä äkkiä heidän jälkeensä tavarat muuttuvat arvottomiksi. Kukaan ei niitä halua eikä tarvitse. Sitten minä, ihmisenä, jolle tunnearvo on kaikista tärkein, joudun tällaiseen tilanteeseen. Aijai, että välillä kirpaisee, mutta järki on otettava käteen ja tunne työnnettävä johonkin kauemmaksi, pois ulottuvilta.

Kesää kohti kuljetaan ja se on ihanaa. Lomat ovat edessäpäin, kuten koko kesä kaikkine kivoine juttuineen. Mökki odottaa siivottuna saareen saapujia. Valoa riittää jo varhaisesta aamusta iltamyöhään. 

Tänä iltana pihaa haravoidessani minut säikäytti sammakko. Kesää luvannee sekin, vaikka olikin iso ja ruma. Myös ihana auringonlasku, jonka kauniissa valossa ajelimme sunnuntai- iltana saaresta kotiin lupaili kesää. Hyvää kevään jatkoa ja ihanaa kesän odotusta!

                                                                  - Jaana