LEHTILÖYTÖ

 

Ihmisillä on taipumus säästää tavaroita. Törmäsin tällaiseen säästökohteeseen jokin aika sitten. Muovipussiin oli säilötty naistenlehtiä vuosilta 1968–1973. Hyvin olivat säilyneet varaston perällä vuosikymmeniä ja tuskin kukaan oli yhtään lehteä avannut sen jälkeen, kun ne oli sinne talletettu. Minä tietenkin halusin tutkia tätä lehtilöytöä. Nuo lehdet avasivat käsitystä maailman menosta yli 50 vuotta sitten. Koska kyseessä oli naistenlehdet, oli totta kai juttuja sisustamisesta, puutarhanhoidosta, muodista ja kauneudenhoidosta. Käsityöohjeet neule- ja tilkkutöineen sekä kaava-arkkeineen olivat noiden lehtien perusjuttua. Joulunumeroissa oli vinkkejä itse valmistettaviin koristeisiin ja lahjoihin sekä tunnelman luomiseen.

Näiden lisäksi löytyi palsta, jossa lääkäri kertoi erilaisista vaivoista mm. sappitaudista, jonka kerrottiin sodan jälkeen yleistyneen kaikissa hyvinvointivaltioissa niin, että sitä oli ruvettu pitämään elintasosairautena. Liikalihavuuden vaaroista varoiteltiin ja ruokavalion todettiin näyttelevän hyvin merkittävää osaa sappitautien hoidossa. Leikkaushoidosta kerrottiin ja sen jälkeisistä kivuista sanottiin puhuttavan paljon. Lääkäripalstat herättivät lähinnä huvittuneisuutta ja vahvistivat totuutta lääketieteen edistymisen jättiharppauksista sairauksien hoitamisessa ja ihmisten hyvinvoinnin parantamisessa. Lääkäripalstan lisäksi lehdistä löytyi työntekijän palvelupalsta, joka tarjosi vastauksia työsuhteeseen liittyviin pulmiin ja kysymyksiin sekä palsta, jossa psykologi toimi lukijan keskustelukumppanina pohtien perhepiirissä ilmeneviä ongelmia. Kysymykset lähetettiin tuohon aikaan postitse palstalla ilmoitettuun osoitteeseen.

Vuonna 1968 pohdittiin jo avohoitoa, jonka puolesta puhui tuolloin juuri valmistunut Helsingin kaupunginhallituksen komiteamietintö. Avohoito oli todettu olevan potilaille sairaalahoitoa miellyttävämpää ja taloudellisesti edullisempaa. Sitä haluttiin kehittää niin, että ihmiset saavat parhaan mahdollisen hoidon mahdollisimman halvalla. Kehittämisen jarruina olivat kuitenkin terveydelle vaaralliset tai liian ahtaat kodit, joissa toipuminen sairaalahoidon jälkeen ei ollut mahdollista. Komiteatyössä oli lehtijutun mukaan törmätty moniin erilaisiin ongelmiin. Yksi niistä oli perheenäitien sairastaminen, joka aiheutti myös kotisisaravun tarpeen. Ilman sitä äitien paranemistoiveet olivat vähäiset, koska he eivät usein malttaneet pysyä sängyssä parantuakseen, vaan hoitivat sairastaessaankin perheenäidin velvollisuuksiaan.

Lehtien vakiosisältöä olivat moniosaiset jatkokertomukset. Ennen viimeistä osaa ne keskeytyivät tietysti aina jännittävään tai mielenkiintoiseen kohtaan palvellen tarkoitustaan pitää lukijansa koukussa niin, että seuraavakin numero tuli ostettua tai jopa tilattua lehti, jossa julkaistiin hyvä jatkokertomus toisensa perään kaiken muun hyvän lisäksi. Jatkokertomuksia löytyi ainakin otsikoilla Päivien sineä ja kultaa, Ystävättäret ja Paholaismetsä.

Tammikuun 1974 Uusi nainen- lehdessä kerrottiin otsikolla ”Avoimessa aviossa” kahdesta parikunnasta, jotka eivät ole menneet naimisiin, vaan elivät avoliitossa omasta päätöksestään. Vanhemman pariskunnan kohdalla yhteen muuttaminen vihkimättömänä parina oli vaatinut oikein lehti-ilmoituksen asiasta. Tuolloin elettiin vuotta 1923, mikä lisännee ymmärrystä ilmoitusta kohtaan. Yhdeksän vuotta ilmoituksen jälkeen pariskunta kertoi menneensä naimisiin lähinnä sosiaalilainsäädännön pakottamina sekä siksi, että vanhimpien lasten koulunkäynnin aloittaminen vaati kiusallisia sukuselvityksiä eri virastoissa. 

Jutun nuorella parilla oli neljän kuukauden ikäinen vauva ja he perustelivat avoliittoaan sillä, että se oli heidän kahden asia, eikä avioliittoon vihkiminen muuttaisi mitään. Juttuun liittyi kuva, jossa isä kylvetti vauvaa ja hiukan ihmetellen kuvatekstissä todettiin näkyvän, ettei se ollut ensimmäinen kerta. Olihan siinä jutussa ihmeteltävää kaikelle kansalle. Ennen kuulumatonta, että yhdessä asuttiin ilman vihkimistä ja isäkin osallistui lapsensa hoitamiseen!

Lehdistä löytyi juttu Kangasalan ihmeparantaja Elsasta, joka kerrotun mukaan oli parantanut syövän, kuolion ja ihottumia. Hänen hoitoonsa pääsyyn oli hakeuduttu Nuorgamista saakka. Lappalaismyssyt päässään naiset istuivat vieretysten penkillä odottamassa vuoroaan ja syöden evääksi varattua kuivattua poronlihaa. Hypnoosia kivunlievityskeinona synnytyksissä käyttäneestä tohtori Lavricista oli yhdessä lehdessä kirjoitettu. Hypnoosista oli toinenkin juttu, jossa siitä kerrottiin olevan apua alkoholiongelmaan.

Lehdissä puhuttiin autokannan kasvusta, kansakoululaisten koulupakoilusta (= poissaoloista), kauhavalaisesta käsityöperinteestä ja käytiin visiitillä eduskunnan ravintolassa. Otsikon mukaan koko kansan kuppilassa. Kerrottiin kirjailijaksi ryhtyneestä kotirouvasta, joka oli ponkaissut ” patojen äärestä listan kärkeen”. Pohdittiin, tyhjentyvien suomalaiskylien kohtaloita, miettien syitä naapurin Ruotsiin lähtemiselle. Eskilstunassa suomalaisia oli käyty tapaamassa ja kirjoitettu jutulle jatkoa siitä, miten naapurit Ruotsissa voivat. Helppoa ei ollut mahdollisesta elintason noususta huolimatta.

Lehtien sivut ovat paksua paperia ja teksti on pientä ja tiheää. Paljon on maailma ja ihmisten elämä muuttunut reilun puolen vuosisadan aikana. Huolimatta siitä, että lehtilöytöni koski naistenlehtiä, ei niiden sisältö ollut pelkkää höttöä, vaan myös aikansa polttaviin puheenaiheisiin pureutuvaa. Katsaus lehtien sisältöön valaisi niiden ilmestymisvuosien aikaista elämää ja yhteiskunnallisia kysymyksiä pistäen pohtimaan, onko kaikki kehityksen suunta ollut aina hyvään tai edes parempaan päin. 

Lehtien kuvat teksteineen, mainokset ja juttujen sävy hauskuttivat. Aika monta hauskaa hetkeä tämän lehtilöydön parissa olen jo viettänyt, yksin ja yhdessä. En  kuitenkaan aio lehtiä enää pakata säilytykseen mihinkään, vaan seuraavaksi ne joutanevat jo paperinkeräykseen. Vinkkinä kuitenkin: jos vanhoja lehtiä sattuu käsiisi, kannattaa vilkaista niitä ennen pois heittämistä. Hauskuus on taattu niitä selaillessa.  

Mukavia lukuhetkiä vanhojen tai uusien lehtien parissa!

- Jaana