KESÄHETKIÄ JA - RETKIÄ

 

Kesä on kalenterin mukaan jo reilustikin puolivälissä, mutta ilmojen suhteen sitä on ollut vasta noin viikon verran. Kolea ja tuulinen sää on verottanut kesäpäiviä rankalla kädellä, mutta viime päivät on vihdoin saatu nauttia helteistä. Kaikille nekään eivät ole mieleen, mutta minä en pistä pahakseni hellepäiviä. Vielä paremman niistä tekee alkutekijöissään oleva kesäloma.

Monenlaista mukavaa kesään on jo mahtunut, vaikka kalenteri ja sää eivät alkukesän aikana toisiaan kohdanneetkaan. Kesäteatterit ovat tarjonneet loistavia esityksiä. Tampereella sain Pyynikin kesäteatterissa kokea Tuntemattoman sotilaan mukana vaikuttavia hetkiä. Väinö Linnan luomat henkilöt sujuvine sutkautuksineen ovat perin juurin tuttuja, mutta hauskuuden ja reippauden takana asui sodan pelko ja kauhu, jotka nousivat esiin Tuntemattoman joka käänteessä. Nykyisessä maailman tilanteessa esitys herätti jälleen kerran ajatuksia siitä, miksi ihminen ei opi?  Vallanhaluiset tavoitteet ja ehdottomat mielipiteet johtavat kerta toisensa jälkeen sotiin, jotka kylvävät pelkkää tuhoa ja kärsimystä. Samanlaisia nuoria miehiä, melkein lapsia lähetetään tänä päivänäkin rintamalle taistelemaan, kuten Suomessakin aikanaan. Pyynikin Tuntematon sotilas nivoutui koskettavasti yhteen 101- vuotiaan sotaveteraanin äänellä esityksen alussa ja lopussa lausutuilla sanoilla, jotka osuvasti antoivat katsojille tuntua sodan julmasta todellisuudesta.  

     
     

 

Toinen teatterikokemus oli ystävien seurassa Ykspihlajassa, missä Pännäinen – Pariisi pyöri jo toista kesää täysille katsomoille. Se kutkutti nauruhermoja, mutta ei ollut pelkkää hauskuutta, vaan syvällinen katsaus ihmiselon kulkuun eteenpäin vierivässä ajassa. Nauratti ja itketti. Herätti paljon ajatuksia elämästä, syvällisiäkin. Kyllä elämä meitä ihmisiä kuljettaa, eikä aina välttämättä haluttuun tai tavoiteltuun suuntaan. Hyvän vastapainoksi tuo eteen myös vaikeita vaiheita, joista itse kukin rämpii yli tavallaan. Järjestää yllätyksiä pistäen kaiken suunnitellun uusiksi. Tärkein pointti lienee, että loppusuoralla pystyisi katsomaan omaa elämäänsä kaikkine kokemuksineen tyytyväisyyttä tuntien. Valtavan upea suoritus nuorilta tekijöiltä käsikirjoituksesta roolisuorituksiin saakka! Kahvila Sahan ympäristö, missä teatteri sijaitsee, oli varsin viehättävä ja viihtyisä. Hyvä kohde kesäpäivän lähimatkailuun. Sinne kannattaa poiketa kahville, vaikka jäisikin paitsi tuosta loistavasta teatteriesityksestä.

Tuhlasin kesäkuulla kolme lomapäivää jo ennen tätä pidempää kesälomaa. Kun nuo päivät liitti viikonlopun yhteyteen, ehti hyvin toteuttaa siskon kanssa kevään aikana suunnitellun road tripin. Reitti suunniteltiin niin, ettei aika kulunut ajamiseen. Pisin matka oli kotoa ensimmäiseen kohteeseen, Hämeenlinnaan. Sen jälkeen ajomatkat paikasta toiseen olivat 2–3 tunnin mittaisia. Ajaminen ei puuduttanut ja oli aikaa kulkea ja katsella.  Siskon kanssa se oli helppoa, koska jostain kumman syystä tykkäämme hyvin samanlaisista paikoista ja asioista.

 

Hämeenlinnassa ensimmäisenä tutustuimme Aulankoon, joka oli meille kummallekin uusi tuttavuus. Näkötorni ja kansallismaisemat ylhäältä katsoen olivat komeat. Näkötornilta kävelimme pitkästi portaita alas rinnettä ja saavuimme Karhuluolalle, joka on Aulangonvuoren kallioon hakattu syvennys karhupatsaineen. Karhuemo poikasineen on kuvanveistäjä Robert Stigellin vuonna 1906 veistämä. Tarina kertoo, että taiteilija Stigell olisi hakenut Korkeasaaresta elävän karhunpennun mallikseen. Se osoittautui kuitenkin liian liikkuvaksi ja korvattiin täytetyllä karhulla. Aulanko maisemineen oli kaunis ja hieno aloitus reissullemme.

                                      

Aulangolta siirryimme varaamaamme majoitukseen, joka oli sijainniltaan loistavalla paikalla. Heti kadun toisella puolella oli keskiaikainen ja historiaa huokuva Hämeen linna, jonka valtavien muurien suojissa kuljimme illalla hyvän tovin. Tutustuimme linnan historian vaiheisiin ja kauhistelimme aikanaan linnassa vankeina olleiden oloja. Kovin on ollut ankeaa, eikä tuohon aikaan kohtelu liene olleen ihmisarvoista. Hämeen linna toimi vankilana 1830- luvulta lähtien ja myöhemmin Suomen ainoana naisvankilana.

Seuraavana aamuna matka jatkui Loviisaan. Merellinen ja kaunis kaupunki. Kiertelimme ihastuttavia puutalokortteleita. Kaduille oli kirjoitettu sopivin välimatkoin mietelauseita, joita luimme. Aurinko paistoi, kun kuljimme torilla ja laivasillalla ja poikkesimme Tuhannen tuskan kahvilaan. Sen sisäpihaan saapuminen oli kuin hyppy entisaikaan. Pöytiin tarjoilu, ruusukuvioiset posliiniastiat ja ympärillä rehevä puutarha suloisine yksityiskohtineen. Pienen etsinnän jälkeen löysimme myös Kukkukiven punaisen, valurautaisen näkötornin ja sää oli tosiaan niin selkeä, että sieltä korkealta näimme Svartholman linnoituksen raunioille saakka. Kukkukiveltä kuljimme luontopolkua ja laskeuduimme alas portaita, jotka johtivat Loviisan vanhalle hautausmaalle. Siellä kiertelyyn meni aikaa. Lopulta matkaa oli jatkettava kohti Porvoota, mistä olimme varanneet seuraavan yöpymisen.

Porvoossa keskityimme vanhaan kaupunkiin, missä majapaikkammekin oli. Mustan rautaportin avattuamme ja pihaan astuessamme huokaisimme ihastuksesta, sillä näkymä oli tosiaan kaunis. Pihassa oli vanhoja aittoja, joiden välistä johti polku jokirantaan. Majoituksemme oli tietenkin kauniissa, vanhassa puutalossa. 

Ilta kului kuin siivillä mukulakivikaduilla kulkien ja ihastellen vanhaa kaupunkia: puutaloja, tuomiokirkkoa, putiikkeja, reheviä puutarhoja ja jokirantaa aittoineen. Illalliselle päädyimme Fryysarinrantaan, jonka miljöö sopi meille kuin nenä päähän. Myös ruoka oli hyvää.

Hyvin nukutun yön jälkeen Porvoosta lähtiessämme poikkesimme tuliaisostoksille Porvoon lakritsin myymälään. Siellä mukava setä tiskin takana esitteli lakritsivalikoimaa ja tarjosi maistiaisia ostopäätösten tueksi. Matka jatkui Naantaliin, mutta suunnitelmaan tuli pieni muutos, sillä velipojalta tuli vierailukutsu Kyröön. Matkalla satoi vettä, mutta päiväkahvit saimme juoda terassilla auringonpaisteessa. Sitten auton nokka kohti Naantalia.

Naantalissa kiertelimme sataman ympäristössä. Piipahdimme parissa putiikissa, nautimme suolaiset vohvelit, ihastelimme upeita purjeveneitä, kiipesimme Kuparikalliolle, tutustuimme vanhaan Luostarikirkkoon ulko- ja sisäpuolelta. Iltasella jatkoimme matkaa Raumalle, seuraavaan majoitukseen.

Raumalla suuntana,totta kai, vanha Rauma. Kapeat kujat ja puutalojen ikkunoilla, pitsiverhojen lomassa merimiehiä kotiin odottavat posliinikoirat. Tunnelmalliset pihat ja putiikit, kahvilassa vastaleivotut perinteiset raumalaiset vaniljamunkit. Kapea Kitukränni ja murre, josta ei ymmärrä yhtään mitään. Onko rauman kieli suomea? Raumalla katsastimme myös Pyhän Ristin kirkon ja sen kaunista ympäristöä sekä Pyhän kolminaisuuden kirkon rauniot.

Raumalta suunnattiin sitten jo kotia kohti, mutta matkasuunnitelmassa oli vielä yksi pysähdys, Kristiinankaupunki, joka oli pysähtymisen arvoinen. Kaunis, pieni kaupunki ja valtavasti puutalokortteleita. Vanha kirkko ja hautausmaa sekä uudempi kirkko, jotka jaksoivat tietenkin meitä kiinnostaa. Kapea mukulakivinen Kissanpiiskaajankuja, jonka historia kietoutuu kaupungin laivanrakennusperinteeseen ja sen asukkaiden elämään. Kissanpiiskaajankuja on noin kolmen metrin levyinen ja yksi Suomen kapeimmista kaduista. Silti se on kaksisuuntainen. Kristiinankaupungista löytyi myös komea silta, raatihuone ja ruotsinkielinen lukiorakennus korkealla paikalla, josta naiset ovat aikoinaan tähynneet merelle, näkyykö laivoja, odottaessaan miehiä saapuviksi kotiin.  Ehdimme ihastella myös tullitupia ja kavuta Myllykalliolle toteamaan vanhan, komean tuulimyllyn olemassaolon. Aikoinaan tuulimyllyjä on ollut useampia, jopa yhdeksän ja niillä on jauhettu jauhoa ympäröivän maaseudun viljoista. Nyt jäljellä on enää tämä yksi.

Olipa meillä hieno reissu! Kaikki sujui hyvin ja täytyy todeta, että kyllä Suomessa on nähtävää, vaikka millä mitalla. Kauniita paikkoja riittää. Käsittämättömän hyvä tuuri meillä oli säiden suhteen tuolla road tripillämme ja omissa kesämenoissani säät ovat muutenkin suosineet. Kesäteattereissakaan en ole joutunut palelemaan. Niistä muuten kolmas odottaa vielä parin viikon päässä.

 

Olen tyytyväinen, että alkukesän koleudesta huolimatta olen onnistunut nauttimaan kesästä. Tuuriakin on tietysti matkassa ollut. Tuon edellä kuvatun reissun aikana olisi voinut sataa vettä vaikka joka päivä, eikä kiertely noissa kauniissa kaupungeissa ja hienoissa nähtävyyksissä silloin olisi tietenkään ollut yhtä mukavaa kuin se nyt oli. 

Nyt on kuitenkin helteet valloillaan ja niiden on ennustettu jatkuvan vielä pitkään. Sitten on tämä kesäloma, joten nyt kutsuu mökkielämä. On siitäkin jo vähän ehditty nauttia. Ensimmäiset auringonlaskut on ihailtu saaren rannassa ja ensimmäiset lätyt paistettu ja uudet perunat sillin ja grilliherkkujen kera nautittu. Tästä on hyvä jatkaa kesää. 

 

Hyvää kesän jatkoa ja ihania kesähetkiä ja - retkiä! 

                                                                    - Jaana