MISSÄ LUURAAT KESÄ?

 

Kovin kylmä on ollut tämä kevät. Huhtikuun alkupuolella ihmeteltiin lämpöä, joka siihen aikaan vuodesta tuntui liialliselta ja nyt ollaan tässä. Meteorologit sääennustuksineen tuntuvat olevan varsinaisia pahan ilman lintuja. 

Ikkunan läpi näyttää, että aurinko paistaa ja on ihana kevätpäivä, mutta ulkona puhaltaakin kylmä pohjoistuuli ja lämpöä on muutaman vaivaisen asteen verran. Kevät ja kesän tulo tuntuvat pysähtyneen. Puut vaivoin vihertävät, eivätkä jaksa tässä kylmyydessä avata lehtiä täyteen mittaansa. Öisin mittari saattaa edelleen tipahtaa asteen tai pari pakkasen puolelle. Tämän karun totuuden keskellä ihmiset odottavat, että lämpö jo vihdoin tavoittaisi tämänkin pohjolan kolkan. Yritän pitää positiivisen ja luottavaisen asenteen, että vielä saamme kokea lämpimän kesän, joka jatkuu pitkään kauniina syksynä. 

Olimme viikon reissulla Kroatiassa toukokuun alussa. Matkalla lentokentälle satoi räntää. Maa oli valkoinen ja tuuli niin kylmä, että pipo olisi ollut tarpeen sadan metrin kävelymatkalla autolta terminaaliin. Lähteminen tuntui siinä tilanteessa oikein mukavalta. Matka oli kaikinpuolin onnistunut: lämpöä 22-24 astetta, uimista Adrianmeressä, upeita maisemia, meriretkiä ja vanhoja kaupunkeja saarten sylissä. Kokemuksia, joista vahvimmin mieleen jäivät hurja automatka kapeilla vuoristoteillä, Biokovon luonnonpuisto ja  skywalkin puoliympyrän muotoinen näköalapaikka. Todellisia kerran elämässä - elämyksiä. 

                                             

Viikon kuluttua kotimaahan palatessamme ei satanut räntää, mutta muuten säätilanne täällä ei ollut juurikaan muuttunut. Kylmältä tuntui viikon lämmön jälkeen. 

Mökkisaareen kaipaan jo kovasti. Ensikäynnin talven jälkeen teimme pääsiäisenä, kun vene laskettiin vesille. Tuuli oli silloinkin kylmä ja aika kova. Aaltojen loiskinnassa jääkylmä merivesi roiskui veneeseen ja sadekamppeet olivat tosiaan tarpeen. Samoin villapusero. Ei sillä kelillä päässyt vielä merellä olosta nauttimaan, mutta päästä piti ja käytyä tuli. Jäimme odottamaan lämpimämpiä kelejä ja yhä vain niitä odotamme, vaikka pääsiäisestä on kulunut jo hyvä tovi. 

Pari kertaa olen käynyt pyörälenkin, mutta ei sekään oikein innosta tämän kylmyyden takia. Kävellessä tarkenee paremmin. Pihan haravointia olen harrastanut jonkin verran ja siinä hommassa saa kyllä hien pintaan, mutta kova tuuli ei ole kiva juttu haravoidessa. Ulkoilusta olen kuitenkin yrittänyt pitää huolen, sillä se on niin tärkeä vastapaino työlle. 

Sään lämpenemistä odotellessa olen tutkinut tietokoneeni kätköihin talletettuja valokuvia muutaman viime vuoden ajalta ja ihania kuvamuistoja olenkin löytänyt. Olen ihmetellyt, miten nopeasti monet mukavat hetket unohtuvat. Onneksi niitä on tallentunut valokuviin. Noista kuvista olen puuhaillut kuvakirjoja. Yhteen kirjaan keräsin aina aikajärjestyksessä vuoden kulkuun liittyviä kuvia. Siellä oli kaunista luontoa, reissukuvia kotimaasta ja ulkomaanmatkoilta, mökkielämää, tavallista arkea ja juhlaa, perhettä, sukua ja ystäviä. Oli vuodenaikojen vaihtelua, harrastuksia, remonttia ja laiturin tekoa. Elämää täydellä mitalla ja tunteiden kirjoa, jota koin myös kuvakirjoja kootessani. Ensimmäinen on jo valmistunut ja matkalla minulle. Jännityksellä odotan, miltä se näyttää valmiina. Toinen kuvakirja on työn alla.

Kesäksi on suunnitelmia tehty. Ihania sellaisia ja toivon asioiden sujuvan suunnitelmien mukaan. Sitä lämpöä pitäisi nyt vain alkaa virrata tännekin päin, että pystyisi tavoittamaan kesäfiiliksen. Toivotaan säähän pikaista muutosta kesän suuntaan, eikä luovuta toivosta. Kyllä se sieltä tulee. Pakkohan se jossain kohtaa on. Mitä pikemmin sen parempi. 

                                                                    - Jaana