MATKALTA JOULUN KESKELLE

Hurjan nopeasti tuntuu aika kuluvan. Jälleen kuljetaan kohti vuodenvaihdetta ja sitä ennen tietenkin joulua. Syksyä ovat siivittäneet työ, tuuliset säät ja myös ulkomaanmatka. Oli nautinnollista kokea aurinkoa ja lämpöä, jotka kumpikin tuntuvat varsin kaukaisilta kokemuksilta marraskuisessa kotimaassa. Atlantti kimalteli auringonsäteiden leikkiessä sen aalloilla ja meren kohina oli musiikkia korville. Ei tietoakaan pimeydestä ja räntäsateista.

Niin koti-ihminen kuin olenkin, matkustaminen on mielestäni kuitenkin mukavaa niin koti- kuin ulkomaillakin. Kiinnostavia ja kauniita paikkoja riittää, vaikka kuinka paljon ja aina reissuilta jää mukaan elämyksiä, kokemuksia ja muistoja rikastuttamaan elämää. Monenlaisia niitäkin.

Kun koneellinen suomalaisia odotti lähtöportilla siirtymistä koneeseen, muutamat heistä jakoivat auliisti ja isoon ääneen aiempia matkakokemuksiaan välittämättä siitä, oliko kanssamatkustajilla kiinnostusta niitä kuulla. Kokemuksellista tietoa tuli eri hotellien ruokatarjoiluista, paikallisista alkoholijuomista, joita kannatti kuulemma nauttia ”suullinen” joka aamu mahatautien välttämiseksi. Mainitusta estolääkityksestä huolimatta tarinaa riitti myös ripuloinnista ja rajusta oksentamisesta. Siinä kohden kävi jo mielessä, millainen tuuri mahtaa olla vieruskaverin suhteen?

Koneeseen päästiin ja se nousi ilmaan pari tuntia myöhässä. Syy myöhästymiseen oli mielestäni varsin perusteltu ja matkustusturvallisuuteen suoraan vaikuttava, mutta muutamat tuntuivat olevan siitä kovin eri mieltä ja toivat mielipiteensä julki voimasanoin tehostettuna.

Kyllä 6–7 tuntia voi olla pitkä aika, kun suhteelliseen ahtaaseen tilaan sullotut suomalaiset matkustavat. Onkohan valtaosalla ihmisistä puutteellinen kuullun ymmärtämisen taito? Siltä ainakin näytti lentomatkustajien toimintaa seuratessa. Kun kuulutettiin, että ruoka-, juoma- tai ostoskärryn kanssa lähdetään pian liikkeelle ja pyydettiin matkustajia istumaan sen aikaa paikoillaan, ettei ahtaalla käytävällä tule vaikeuksia kärryjä kuljettaa koneen päästä päähän, niin silloinpa ihmiset keksivät, että nyt heti vessaan. Käytävälle muodostui tuota pikaa pitkä jono, vaikka juuri oli kerrottu, että sitten kärrykierroksen jälkeen on hyvää aikaa käydä vessassa tai jaloitella koneen käytävällä, sen verran kuin siihen mahdollisuuksia on – siis hyvin minimaalisesti. Lentoemäntien ystävällisistä pyynnöistä  huolimatta, todella monet matkustajista toimivat juuri päinvastoin ohjeistusta.

Reppuja kaivettiin istuinten yläpuolella olevista lokeroista tämän tästä. Huudettiin matkaseuralaisia apuun, kun ei yletetty ottamaan omaa reppua tai laukkua. Kun se oli saatu apuvoimien tuella takaisin lokeroon, jo pian huomattiin, että sinnehän jäi vielä jotain, mitä juuri nyt tarvitsee. Voi herranjestas, aikuiset ihmiset! En kykenisi lentoemännän työhön. Hermot menisivät moisesta sähläyksestä ja saattaisin komentaa sählääjät istumaan omille paikoilleen niinkin tiukkasävyisesti, että hommat loppuisivat viimeistään siihen.  

Itselleni sattui loistavat vieruskaverit. Eivät halunneet jatkuvasti juosta wc:ssä, eikä ollut tarvetta kaivaa matkatavaralokerosta jotain, juuri siinä hetkessä ehdottoman tärkeää. Vieruskaverini tuumasikin pahimpina hääräämisen hetkinä, että tässä aivan miettii, onko joutunut piilokameraan vai missä ihmeessä tässä oikein ollaan. Huumorintajumme kohtasivat ja pilkistelevästä ärsytyksen tunteesta huolimatta meitä nauratti.

Paluumatkalla kone oli ajallaan ja se sujui kaikin puolin rauhallisemmin. En tiedä miksi, sillä samoja suomalaisia oli tuolloinkin matkustajina. Joitakin kasvoja tunnistin paluumatkan aikana koneen käytävälle muodostuneissa vessajonoissa.

Reissuviikko itsessään oli kaikin puolin mukava. Sai levätä ja kerätä voimia työhön, joka taas kotiin päästyä odotti tekijäänsä. 

Myös joulu läiskähti päin näköä heti lämmössä huojuneiden palmupuiden jälkeen. Edessä olevan joulun valmisteluineen olin matkan aikana tehokkaasti unohtanut. Kotiin päästyämme televisiossa pyöri tunnelmalliset joulumainokset ja joulun tulo näkyi joka puolella.  Ystävältä lahjaksi saapunut joulukalenteri löytyi postilaatikosta. Luukuissa ja niistä löytyvissä tarroissa on jokaisena joulukuun päivänä jaettu armollisuutta, hyvää oloa, omia voimia ja itsensä kuuntelemista vahvistavia lauseita. Tässä esimerkkejä: Voimia tähän hetkeen - Rakkautta on opetella toipumaan. Taipumaan elämä opettaa joka tapauksessa. Tai: Hellä rutistus sinulle - Mitään älä pidä niin hellästi ja lähellä kuin oman sydämen säröjä. Ja vielä yksi: Sieluni kiittää - Maailman kauneimmat polut kulkevat pitkin elämän jättämiä jälkiä. 

Täytyy todeta, että kyllä elämänkokemus ( lue: vanheneminen) tuo mukanaan armollisuutta, joka jättää turhat hötkyilyt pois. En ole enää muutamaan vuoteen urakoinut joulun alla siihen malliin kuin joskus ennen ja kas kummaa, joka vuosi on joulu tullut. Urakoinnin sijaan olen oppinut tekemään jouluvalmisteluja pikkuhiljaa ja huomannut, että silloin ehdin myös nauttia ja tunnelmoida tykkäämästäni joulusta paljon enemmän ja pidempään. Olen siivonnut ja leiponut, asetellut koristeita vähän kerrallaan. Olen myös valmistanut ja ostanut lahjoja. Käärinyt niitä jouluisiin paketteihin. Olen kuunnellut joulumusiikkia, katsonut iki-ihania jouluelokuvia, hörppinyt glögiä ja käynyt joulumarkkinoilla ja -konsertissa. Kaikenlaista mukavaa ja joulufiilistä nostattavaa. Vielä riittää puuhaa. Jotain jää takuulla tekemättä, mutta siihen ei maailma lopu. Jatketaan ensi vuoden puolella, kun on uusi kalenteri ja päiviä riittää taas pitkästi eteenpäin. 

  

Olen huomannut nyt pinnalla olevan paljon puhetta omanlaisesta joulusta. Se kuulostaa hyvältä. Perinteet ovat okei, mutta niistäkin voi valita sellaiset, jotka tuntuvat omaan pirtaan passeleilta. Mitään ei ole pakko tehdä vain siksi, että se kuuluu jouluun tai aina ennenkin on tehty juuri niin. Eikä kaikkea tarvitse tehdä aivan alusta, aivan itse. Helpotusta hommiin löytyy ja monessa kohtaa on mahdollista vähän oikaista.

Aattoon on vielä muutama päivä. Niiden aikana ehtii tuumailla, mikä itselle on joulussa tärkeintä. Sen varaan voi sitten omanlaisensa joulun rakentaa. 

Nautinnollista ja rentouttavaa joulunaikaa! 

 

                                                    - Jaana