" ILLAT PIMENEE JOULUUN"

Otsikon mukaan voidaan tässä vaiheessa vuotta Maaritin laulun sanoin muistella jäätelökesää ja todeta iltojen pimenevän jouluun. Syksyhän se on ja pimeys tiivistää otettaan niin, ettei aamun ja illan väliin mahdu juurikaan valoisaa aikaa. Pitkään saadaan taas valoisampaa aikaa odotella. Näillä nyt kuitenkin mennään, vaikka täytyy myöntää, että vähän voimille ottaa. 

Syksy on onneksi ollut kaunista. Leppoisan lämpöistä, kuin jatkoa jälleen kerran nopeasti kuluneelle kesälle. Vikkelään se taas vilahti ohi. Voisin väittää, että lapsuudessa kesä olivat huomattavasti pidempiä. 

Blogin kirjoittaminen on kuluneen kesän aikana jäänyt lähes kokonaan. Ei siksi, että kirjoittamisen kipinä olisi sammunut, vaan siksi, että olen saattanut päätökseen isomman kirjoitusprojektini. Mökkisaaresta kertova kirja alkaa olla kansissa. Reilun vuoden ajan olen sen parissa tehnyt paljon työtä ja toivonut monta kertaa, että aikaa tietojen keruulle ja kirjoittamistyölle olisi enemmän. Nyt on kuitenkin koevedos jo painettu ja lopullinen painotyö tehdään aivan pienen viilauksen jälkeen. Toivon, että lopputulos täyttää niiden ihmisten toiveet, jotka ovat kirjan itselleen tilanneet. 

Parhaani mukaan yritin kirjaan saada tallennettua mökkisaaren historiaa ja sen vuoksi luin vanhojen mökkikirjojen koukeroisella kaunokirjoituksella kirjoitettuja muistiinpanoja vuosikymmenten takaa. Viivyin näiden tekstien parissa lukemattomat tunnit ja miten mielenkiintoisia ne olivatkaan. Veivät mukanaan niin, että yöunista nipistin niille aikaa. Monen oven takana kolkuttelin ja kerroin kirjoitustyöstäni kysellen sitä varten tietoja. Olin iloinen, miten ystävällisesti ja kannustaenkin ihmiset suhtautuivat asiaan. Tietoa ei todellakaan pantattu, vaan sitä jaettiin hyvin avokätisesti. Monessa kohden tuli esiin, että useat, jotka osaisivat kertoa todella paljon asioita mökkisaaresta, ovat jo poissa keskuudestamme. Näin varmasti on, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mukavia juttutuokioita olen tiedonhankintani tiimoilta saanut ihmisten kanssa viettää.

Menneen kesälomani alkaessa tietoa ja tekstiäkin oli kasassa jo mukavasti. Sain keskittyä kirjoittamiseen ja missäpä muualla kuin mökkisaaressa se tuntui kovin luontevalta. Uudenkarheassa läppärissä on hyvä akku, joten istuin mökin verannalla kirjoittelemassa yön tunneille asti. Uppouduin työhöni niin, etten ajan kulua huomannutkaan. Olo tuntui hiukan epätodelliselta, kun välillä katselin ympärilleni ja huomasin kesäyön hämärän hiipineen saaren hiljaisuuteen. Välillä saavutin kunnon flow-tilan ja tekstiä syntyi. Sitten oli taas hetkiä, jolloin kirjoittaminen ei jaksanut innostaa ja pidin siitä vapaapäiviä. Halusin pitää projektin kiinnostavana ja mukavalta tuntuvana loppuun saakka. Nyt ollaan kalkkiviivoilla ja sellaisena se on pysynyt.

Huomaan, että karkasin aiheesta, sillä syksystä ja sen tulosta oli ajatuksena otsikon mukaisesti kirjoittaa. Ainahan syksy tuo mukanaan pientä haikeutta. Ainakin itse tunnen sellaista, kun kesä jää taakse ja valo, josta niin nautin, liukenee hiljalleen pois. Aion selvitä syksyn ja talven yli polttamalla kynttilöitä pimeiden iltojen iloksi. Pistän puikoille uutta neuletta toisensa jälkeen, ulkoilen raikkaassa ilmassa ja ihailen syksyn värejä niin kauan kuin ne luonnossa näyttäytyvät.

Mökkisaaressakin vielä pistäydyn ja toivon, että saisin olla yön tai pari. Nauttia saunan lempeistä löylyistä ja kastautua jo kovin viileäksi ehtineessä merivedessä. Polttaa lyhtyjä ja nauttia takkatulen lämmöstä mökkitunnelmassa. Kuunnella hiljaisuutta aamusumuisessa merimaisemassa. Nähdä, miten saaren luonto hiljalleen siirtyy vuodenajan vaihtumiseen.

Kyllä syksyssä oma tunnelmansa on, kuten muissakin vuodenajoissa. Yritetäänpä positiivisen kautta ja nautitaan siitä nyt, kun se on käsillä. Mukavia syystunnelmia! 

                                                        - Jaana