Elämänmerellä

  Hyvin läheltä jo pitkään vanhusten hoidon tilannetta seuranneena, en enää malta olla avautumatta asiasta. Nykyisten hyvinvointialueiden tärkein tehtävä on säästäminen. Se kuuluu ja näkyy kaikessa, erityisesti vanhustenhoidossa. Akuuttiosastoja suljetaan riuskalla otteella. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevat vanhat, sairaat ja huonokuntoiset ihmiset kotiutetaan terveyskeskuksista mahdollisimman nopealla tahdilla. Vanhukset jäävät oman onnensa nojaan. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito auttavat vain sen hetken, kun ovat paikalla ja se aika on lyhyt. Hoitajilla on työtä yllin kyllin ja he rientävät tukka putkella paikasta toiseen ehtiäkseen piipahtaa työvuorolleen määrättyjen vanhusten luona. Läheisenä täytyy sanoa, että tilanne on todella karsea ja vanhusten hoidon tila näyttää koko ajan menevän huonompaan. Tässäpä tositarinaa vanhuksen elämästä. Paikka tehostettuun palveluasumiseen on myönnetty noin kaksi vuotta sitten, koska jo silloin kriteerit siihen täyttyivät. Vieläkään tu...

  Niin huomaa taas kesän jääneen taakse. Erityisen kauniista ruskasta ja syksyn väriloistosta ei tänä syksynä juurikaan päästy nauttimaan. Puiden lehdet muuttuivat vain jotenkin tummiksi ankarassa vesisateessa ja lensivät oksilta alas kovien tuulten mukana. Sadetta ja tuulta on kyllä riittänyt. Vettä on tullut niin valtavasti, että maisemiin näyttää ilmestyneen uusia järviä, kun pellot täyttyvät vedestä. Alikuluissa tarvitsee soutuveneen, jos sitä kautta aikoo liikkua. Kaupungeissa kaivot pursuvat kuin suihkulähteet konsanaan, sillä tällaisen vesimäärän vastaanottaminen on mahdottomuus. Myrskytuulet katkovat sähköjä ja kaatavat puita. Ja kaiken kukkuraksi pimeys, joka aamuisin kellon herättäessä tekee sängystä nousemisesta kaksin verroin hankalampaa. Vähissä tuntuu olevan syksyn hyvät puolet, kun ne väritkin jäivät melko heikoiksi. Olenkin enimmäkseen istunut sisällä käsitöitä tehden ja kuunnellut sateen kohinaa ja tuulen ujellusta. Tänään oli onneksi parempi päivä kuin sääennustee...