LOMAPÄTKÄ

Helteet, jotka ennen juhannusta vallitsivat, eivät riittäneet keskikesän juhlaan. Sitä vietettiin pilvisessä ja viileämmässä, mutta kuitenkin kohtuullisessa säässä.  Heti juhannuksen jälkeen aurinko ja lämpö palasivat. Todella kylmän kevään sekä pitkän ja sitkeän odotuksen jälkeen kesä on vihdoin tavoittanut kotimaamme joka kolkan. Vihreys valloittaa, auringon lämpö säteilee sielun sopukoihin saakka ja valo antaa voimia. Miten ihanaa kesä onkaan!

Kesälomani painottuu tänä vuonna elokuulle, mutta pienen lomapätkän sain viettää heti juhannuksen jälkeen. Mökkisaaressa tavoitin helposti lomatunnelman helteiden helliessä. Nautin kesästä aivan täysillä ja parempia, kuin saaren siihen tarjoamia puitteita, minun on vaikea kuvitella. 

Aloitin aamut laiturikahveilla, joita hörppiessäni katselin auringossa kimaltelevaa merta ja seurasin joutsenperheitä. Joutsenpariskunnat palaavat uskollisesti samoille pesimispaikoille ja senpä vuoksi olen jo useampana vuonna päässyt lähietäisyydeltä seuraamaan niiden perhe-elämää. Pikkulintujenkin puuhia on mukava seurailla ja huomata, kuinka nopeasti poikaset kasvavat ja aloittavat lentoharjoitukset. Lintujen lisäksi pihapiirissä näyttäytyy kovin vikkelästi liikkuva orava. 

Saaressa viihtymiseni herättää joskus hämmästystä ja olen useinkin saanut vastailla kysymyksiin, mitä teen siellä tai eikö siellä tule aika pitkäksi. Ei – ainakaan minulle.

Instagramissa pyörii joku vanha videonpätkä parista ikäihmisestä, jotka kertovat kaupunkilaisystäviensä ihmettelevän, miten he viihtyvät maalla kesän aikana niin kauan. Mummot kertovat yhtä aikaa ja vuorotellen, miten kiireisiä heidän päivänsä ovat. Pitää kuunnella uutiset joka tunnille, laskea verkot, perata kalat, ruokkia lintuja ja tehdä paljon muita, tärkeitä juttuja. Lehtiä ei kuulemma ehdi lukemaan lainkaan, kun on niin paljon muuta puuhaa.

Minun lomapäiväni saaressa eivät aivan niin kiireisiä ole. En tee mitään erityistä, mutta aika kuluu vallan hyvin pienten puuhien ja mieleisen tekemisen parissa. Tavalliset arkiaskareet, kuten ruuanlaitto, tiskaaminen ja saunan lämmittäminen, vaativat saaressa vähän enemmän vaivaa kuin kotona, mutta vaivalta ne eivät tunnu. Tällä viikolla saaressa ollessani pesin saunan ja saunakamarin perusteellisesti. Lisäksi siippani kanssa yhdessä harrastimme pienimuotoista risusavottaa. Karsimme rantakivikossakin nopeasti kasvavia leppiä pois, etteivät valloita rantaa kokonaan ja peitä samalla merinäköalaa.  

 

Saaressa on aikaa mielipuuhille. Olen istunut välillä auringossa, välillä puolivarjossa lukemassa kirjaa, joka nappasi pauloihinsa heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Marianne Fredrikssonin vahva kerronta kolmen sukupolven naisista oli ajankuvineen ja elämäntarinoineen niin kiinnostava, että sen jälkeen aloittamani pokkari tuntui höyhenenkevyeltä kesälukemiselta. Loikkaus toiseen tyylilajiin ja toisenlaiseen maailmaan aiheuttivat vaikeuksia tarinaan keskittymisessä edellisen lukukokemuksen jälkeen. Pääsin kuin pääsinkin alkuun ja olen jo niin pitkällä, että haluan ehdottomasti lukea pokkarin loppuun ja saada selvyyden, miten päähenkilöiden elämänpolut jatkuvat.

Teen myös käsitöitä. Jämälangoista kudon villasukkia mökkikäyttöön. Sukkaparin raidat eivät välttämättä ole aivan symmetrisiä ja väreissä saattaa olla vivahde-eroja, mutta kelpaavat mökin sukkakoriin oikein hyvin ja varmasti ovat käytössä taas syksyn tullen. Joskus myös virkkaan, kun kaipaan kesäisempää käsityötä. Välillä innostun tekemään kukkakransseja tai jotain muuta mieleen juolahtavaa vaikkapa rannalta löytämästäni ajopuusta.

Kameran kanssa kiertelen saarella usein ja kesäkuvia tallentuu paljon. Merimaisemaa, kivikkoista rantaa heinineen, mäkeä kukkasineen ja metsää naavaisine puineen. Aina löytyy kuvattavaa. Auringonlaskuja istun ihastelemassa kameran kanssa. Ne ovat yksi kuvaamisen lempikohteistani, enkä kyllästy koskaan niitä ihailemaan ja ikuistamaan.

Souteleminen on mukavaa. Voi tehdä souturetkiä naapurisaariin tai muuten vain kierrellä sinne tänne, ilman tarkkaa päämäärää. Soutuveneeni on kirkkaankeltainen Potsi. Potsi on siis erisnimi ja lyhenne soutuveneelle vitsillä antamastani nimestä Princess of the sea. Potsi soutuveneen nimenä toimii hyvin luontevasti perhepiirimme puheissa. Saarelaisten keskuudessa nimen selittäminen herättää hilpeyttä – syystäkin.

Saaressa oleminen on mielestäni paras stressinpoistaja ikinä. Ihana aikatauluttomuus, meri ja luonto tarjoavat huikean hienot puitteet olemiselle ja siitä nauttimiselle. Sitä paitsi joutenolo on valtavan tärkeää ihmiselle. Se on luovuuden lähde ja mielihyvän tuoja, jolla on tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia. Voihan sitä joku laiskuudeksikin nimittää, mutta väliäkö sillä. Mielestäni sekin on välillä tärkeää ja sallittua. Ei ihmisen tarvitse jatkuvasti suorittaa. Siinä saattaa paljon hyvää vilahtaa huomaamatta ohi.

Jo tämän lomapätkän aikana olen havahtunut monta kertaa siihen, että kesä on nyt parhaillaan. Kesähetkistä saaressa nauttiessani on mielessä käynyt moneen kertaan vähän kummallinen sanonta ja olen sen ääneenkin todennut: ”Ei paljon puutu, ettei puuttuis mitään.” 

Onnellisia kesähetkiä itse kullekin, missä ikinä niitä vietättekään. 

                                            - Jaana