Elämänmerellä

Helatorstain aikaan vietin neljä päivää Tampereen maisemissa ja noiden päivien aikana kesä tuntui alkaneen. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja kaikki näyttivät hyväntuulisilta kulkiessaan kesätamineissaan lämpimässä auringonpaisteessa. Kansainväliset markkinat Hämeenpuistossa keräsivät väkeä ja samoin teki Nokia- areena, missä käytiin kamppailua jääkiekon MM- tittelistä. Lätkähuuman valtaamat ihmisjoukot kannustivat oman maansa joukkuetta ylleen puetuilla paidoilla ja hyvinkin näyttävillä asusteilla. Kaupungilla korviin kantautui monia eri kieliä. Vuolaimpana virtana vastaan vyöryivät Suomen sinivalkoiset värit. Hämeensillan patsaatkin oli puettu Suomi-paitoihin ja isot julisteet ilmoittivat kiekon kodin olevan Tampereella. Minä en lätkähuumasta hurmaantunut. Sen sijaan kiertelin Näsilinnan puistossa kuunnellen lintujen konserttia ja nauttien kevään vehreydestä. Katselin suihkulähteiden veden iloista pulputusta ja ihastelin niiden ympärille taidokkaasti istutettujen kukkien väriloistoa. ...

  Jestas, miten tiukassa on kevään tulo ollut. Meteorologit sääennusteineen ovat tuntuneet varsinaisilta pahan ilman linnuilta, kun aina vaan lunta ja räntää ja yöpakkasia. Päivänkin aikaan vain nipin napin plussan puolelle asettuvia mittarilukemia. Useampana aamuna on tehnyt mieli sulkea avattu verho uudestaan ja painua takaisin peiton alle, kun maa on ollut valkoinen. Se ei kuitenkaan ole ollut todellinen vaihtoehto, joten eipä muuta kuin kaivamaan autoa esille lumikerroksen alta kylmän pohjoistuulen puhaltaessa luihin ja ytimiin asti.  Ainoa lohtu on ollut, että on valoisaa, eikä työmatkaa tarvitse taittaa pimeässä ajellen. Kevään tulo on silti tuntunut olevan täysin pysähdyksissä ja se on ollut piinallista, kun sitä niin kovasti odottaa. Ehdin jo lakata odottamasta ja yritin asennoitua realistisen rennosti, ettei ilmoihin voi vaikuttaa ja on vain tyydyttävä tähän kylmyyteen ja luotettava, että ehkä se aikanaan kevääksi muuttuu. Lipsahdin myös lohtuajatusten puolelle ja kii...