NÄKÖKULMIA NAISTENPÄIVÄÄN

 

Jälleen vietetään kansainvälistä naistenpäivää, jonka historia ulottuu 1900- luvun alkuun ja tasa-arvotaisteluun. YK:n vahvistamaa naistenpäivää vietettiin ensi kerran vuonna 1975, jolloin se nimettiin virallisesti yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi.

Suomi on maailman johtavia maita tasa-arvon vaalimisessa. Moniin muihin maihin verraten ei suomalaisten naisten yhteiskunnallisesta asemasta voi puhua samana päivänäkään. Kiitos ja kunnia Lucina Hagmanista ja Miina Sillanpäästä lähtien kaikille tasa-arvoa ja naisten oikeuksia edistäneille. Vaikka jotkut edistysaskeleet naisten aseman parantamisessa ovat olleet pitkissä kantimissa ja saavuttaneet tavoitteensa hämmästyttävän myöhään, tänä päivänä suomalainen nainen on itsenäinen ja täysivaltainen oman elämänsä ja päätöstensä suhteen. 

Reilut kymmenen vuotta sitten olin työmatkalla Dubaissa. Arabiemiraattien näkövinkkelistä maailman menoa seuratessa kävi hyvin nopeasti selväksi, mikä naisen asema siellä on. Lyhyesti sanoen, ei mikään. Naiset eivät saaneet ajaa autoa (tämä asia tosin lienee jo muuttunut ja naisillakin on nykyisin lupa autoiluun). Aviomies, isä tai näiden puuttuessa veli tai muu sukulaismies on naisen holhooja, jolta nainen tarvitsee luvan lähes kaikkeen mm. passin anomiseen, yrityksen perustamiseen, työpaikan hakemiseen, matkustamiseen ja pankkitilin avaamiseen. Nainen ei saa lähteä kodin ulkopuolelle yksin, ilman miestään ja julkisilla paikoilla naisen on käytettävä koko vartalon peittävää mustaa kaapua, joka jättää vain silmät näkyviin. Kaikilla ei niitäkään, sillä katukuvassa näki myös burkia, joissa silmienkin edessä oli verkkomainen kangas.

Dubain lainsäädäntö perustuu saria- lakiin, joka tekee naisen oikeudellisesta asemasta olemattoman. Raiskausta ei ole, ellei tekijä sellaista tunnusta ja teolla ole neljän aikuisen miehen silminnäkijän todistusta. Mahdollisessa avioerossa naisella ei ole oikeutta lastensa huoltajuuteen. Perinnönjaossa veljet vetävät pidemmän korren, sillä sisarilla ei naisina ole oikeutta tasapuoliseen perinnönjakoon. Tällaisten faktojen valossa me suomalaiset naiset ymmärsimme tukkia suumme, kun hotellin aamiaisella paikalliset miehet röyhkeästi etuillen ottivat itselleen jonosta paikan kuin eivät olisi meitä nähneetkään. Odotimme kiltisti ja melko pitkään vuoroamme, ennen kuin saimme uunituoreet pannukakut lautasillemme. Mulkoilimme vain toisiamme ja pyörittelimme silmiämme suuren hämmennyksen vallassa. Maassa maan tavalla. 

Veikko Lavi lauloi aikoinaan Limperin Hilmasta vaatien hänelle sankaripatsasta. Laulun Hilma oli herttainen nuori nainen, joka onnettomuudekseen sai laiskan ja juopon, huolettomaan elämään taipuvaisen miehen. Niinpä velkojen maksaminen, perheen toimeentulo ja lapsikatraasta huolehtiminen jäivät Hilman vastuulle. Elämä oli raatamista työstä toiseen, mutta Hilma tyytyi osaansa. Tällaisia Hilmoja Suomen maassa lienee aikojen saatossa olleen enemmän kuin tämä yksi. Olen Lavin kanssa samaa mieltä, ettei heidän sankaruuttaan voi kieltää, mutta koen tyytyväisyyttä siitä, että naisten aseman parantumisen myötä näistä Hilmoista on tullut katoava luonnonvara.

Kyllä naisissa sitkeyttä on. Suomalaisissa naisissa se on arvatenkin sisua. Oman sukuni naisissakin sitä on ollut, muuten ei olisi elämästä tullut mitään. Isomummuni jäi nuorena leskeksi ja yksin kahdeksan lapsensa kanssa. Ei liene ollut helppoa, etenkään siihen aikaan. Mummuni sai kahdeksan vuoden aikana ensimmäiset viisi lastaan, eikä äitiysavustuksista ollut tietoakaan. Ei ollut valittavana rahaa eikä pakkausta. Sen sijaan piti paeta sotaa ja matkustaa lasten kanssa pommitusten keskeltä kaupungista maalle miehen ollessa rintamalla. Äitini puolestaan huolehti kodista ja meistä lapsista paljon yksin isän ollessa rekkaa ajaessaan reissussa pitkiäkin aikoja. Ei ollut kännyköitä, joilla yhteydenpito olisi onnistunut. Ei edes tavallista lankapuhelinta. Tunnen itseni ja tiedän, että minussakin sisua on, mutta onneksi en ole sitä tarvinnut samanlaisiin asioihin kuin edelliset sukupolvet. Joissakin elämänvaiheissa se on kyllä ollut tarpeen ja luotan, että varastoonkin on vielä jäänyt.

Naisissa on myös viisautta. Sen todistaa suomalainen kirjallisuuskin. Osuvin esimerkki siitä löytynee Antti Tuurin Pohjanmaa- sarjasta. Siinä vanha emäntä toteaa jotenkin tähän tapaan: ”Pohojanmaalla kaikki viisaus on vanahoos akois ja kaikki hulluus…soon miehis”.

Niinpä. Elämä opettaa ja maailma muuttuu. Vaikka keskustelu tasa-arvosta ja naisen asemasta on tapetilla tämän tästä nostattaen kovasti tunteita, kun aiheina ovat vaikkapa hoivavastuu ja palkkatasa-arvo, uskallan sanoa, että suomalaisena naisena on hyvä elää. Vietetään kansainvälistä naistenpäivää hyvillä mielin ja naisen osastamme onnellisina.

Hyvää naistenpäivää kaikki ihanat naiset! 

- Jaana