YSTÄVÄNPÄIVÄ

 

Ensi viikolla on ystävänpäivä, jonka perinteet eivät Suomessa ole kovinkaan pitkät. Ne ulottuvat vain 1980- luvulle, kun monissa muissa maissa ystävänpäivää on vietetty eri tavoin jo vuosituhansia sitten. Ystävänpäivän perinteisiin kuuluu eri puolilla maailmaa romanttisen rakkauden piirteitä, mutta suomalaisessa jäyhässä kulttuurissa keskitytään yleisemmällä tasolla ystävien muistamiseen. Ensi viikon tiistaina 14.2. punaiset sydämet ovat jälleen esillä siellä ja täällä muistuttaen ystävyyden merkityksestä.

Ystävyys on aika merkillinen juttu. Se vain syntyy, jos ihmiset kokevat, että heillä on yhdessä mukavaa. Aika kuluu mutkattomasti ja lähes huomaamatta. Arvomaailmat kohtaavat ja ajatusten vaihto sujuu. Huumori kukkii. Osataan olla sopivalla tavalla läsnä. Se, mikä itse kullekin sopiva tapa on, muovautuu ystävien kesken. Ystävyyteen kuuluu tasapuolisuus ja molempiin suuntiin toimiva yhteydenpito. Sanalla sanoen välittäminen. Ystävyys on täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Siihen ei voi ketään pakottaa. Ehkäpä ystävyyden syvin merkitys kiteytyykin juuri siinä totuudessa.

Jos lapsilta kysyy, millainen on hyvä ystävä, saa vastaukseksi, että sellainen, joka leikkii kaikkien kanssa, eikä kiusaa. Hyvä ystävä on myös reilu ja auttaa, jos joku tarvitsee apua. Lisäksi hyvä ystävä keksii kivoja leikkejä.

Nuorten vastauksissa korostuu puolestaan luottamus. He sanovat hyvän ystävän olevan luotettava niin, etteivät hänelle kerrotut asiat kulkeudu muiden korviin. Luulenpa luottamuksen olevan ystävyyden punainen lanka, joka näkyy kaikenikäisten ihmisten ystävyyssuhteissa monin muunkin tavoin kuin luottamuksella jaettujen asioiden pitämisenä omana tietona.

 Ystävyyteen kuuluu tiiviisti tunteet. Hyvään ystävään voi luottaa silloin, kun elämä kolhii. Kun tuntuu, ettei enää jaksa tai kukaan ei ymmärrä. Vaikeissa tilanteissa ystävä ymmärtää, kuuntelee ja tukee. Hän on vierellä jakamassa ikäviä tunteita ja luomassa toivoa, että kyllä tästä selvitään ja vielä se aurinko paistaa risukasaankin. Hyvä ystävä on jakamassa myös ilon ja onnen tunteita. Oikeasti ja aidosti hän ilmaisee ilonsa ystävänsä onnistumisesta, saavutuksesta tai iloisen asian kokemisesta. Kateudelle ja kyräilylle ei ole sijaa. 

Hyvä ystävä voi olla myös järjen ääni. Huolimatta siitä, että hänen mielipiteensä tai ajatuksensa ovat vastapuolen kanssa eriäviä, hän uskaltaa avata suunsa. Perusteluksi käy, että hän toivoo ystävänsä parasta. Ei halua tämän törmäilevän tarpeettoman kovaa. Iskevän päätään seinään tai moukaroivan sydäntään sirpaleiksi. Ystävä haluaa pitää huolta. Tarpeen vaatiessa hän kuitenkin kannustaa ja rohkaisee tekemään päätöksiä. Patistaa yrittämään jotain uutta ja luottamaan onnistumiseen. Arvostaa omaa ystäväänsä juuri sellaisena kuin hän on.

Monien muiden asioiden tavoin ystävyyssuhteet muuttuvat elämän vanavedessä. Syystä tai toisesta yhteydenpito saattaa harveta ja jäädä lopulta kokonaan. Yhteydenottaminen uudestaan alkaa tuntua hankalalta. Mitä sitä osaisi enää sanoa? Jotkut ystävyydet puolestaan säilyvät kestäen kaikenlaiset elämänmuutokset: muutot, opiskelut, työpaikan vaihdot, lasten syntymät, ruuhkavuodet, parisuhteet, erot, menetykset ja vanhenemisen. Ne pitävät kutinsa vuosikymmenestä toiseen ja parhaillaan vain paranevat vanhetessaan.

Yhteisöllisyyden katoamisen myötä maailmasta on hävinnyt paljon hyvää. Monet juuri sellaisia asioita, joita yleensä liitetään hyvään ystävyyteen. Hyviä ystäviä ihmisen elämään ei mielestäni mahdu kovin monta. Kavereita ja tuttuja voi olla iso liuta, mutta hyvät ystävät ovat huomattavasti harvemmassa. Sellaiset sydänystävät, hengenheimolaiset, sielunsiskot -ja veljet. Onnekas hän, jolla yksikin sellainen on. Superonnekas, jolla useampi.

Monet pitävät ystävänpäivää pelkkänä kaupallisena hömpötyksenä, mutta voihan sitä ajatusta vähän pyöritellä. Hetken voi viivähtää miettien, millainen ystävä itse on ja onko pitänyt riittävästi huolta omista ystävyyssuhteistaan? Olisiko parantamisen varaa? 

Jokin aika sitten olin ekaluokkalaisten kanssa kaveritaitojen äärellä. Pieni koululainen totesi kirkkain silmin, että hyvä ystävä ja kiva kaveri on ystävällinen, hymyilee ja kysyy kuulumisia. Lapsen suustako totuus? Muistetaanpa näiden kriteerien perusteella itse kukin olla hyvä ystävä ja kiva kaveri. Ei ole paljon vaadittu. Ja niistä parhaista ystävistä kannattaa pitää aivan erityisen hyvää huolta. Niin arvokkaita he ovat hyvinä ja huonoina päivinä elämän pyörteissä. 

Hyvää ystävänpäivää!       

- Jaana