PIKAKELAUSTA VUODEN ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ

 

Vuosi vaihtui myrskyisessä tuulessa ja vesisateessa, mutta hyvien ystävien seurassa heidän mökillään. Juttua riitti pikkutunneille saakka. Sateen piiskatessa ikkunoita ja tuulen ulvoessa takkatuli antoi sisällä lämpöään ja loi tunnelmaa. Maittavat tarjoilut, mukavaa yhdessäoloa ja paljon naurua. Siinä oli hyvä ottaa uusi vuosi vastaan.

 Auringonsäteet valaisivat vuoden ensimmäistä päivää.  Ne loistivat kirkkaina valkoisena hohtavalle hangelle ja merelle muodostuneeseen jääsohjoon. Aamukahvipöydässä näkymä oli suoraan merelle ja mökkisaareemme, jonka ympärillä avoin vesi roiskui aallokossa korkeina ryöppyinä. Tuuli ei ollut nukkuessamme tyyntynyt, vaan puhalsi edelleen raivokkaan kylmästi. Illalla saavuimme mökille upottavassa lumisohjossa lämpötilan ollessa plussan puolella. Aamulla saimme parin pakkasasteen saattelemina luistella jäisellä polulla autolle ja kohti kotimatkaa. Onneksi tiet oli aurattu, eivätkä vuoden viimeisen päivän sohjot olleet esteenä ajamiselle.

Valokuvia selaamalla pystyy hyvin käymään pikakelauksella läpi menneen vuoden tapahtumia. Niinpä istahdin alas ja kelasin mennyttä vuotta. Vuosi sitten olin uudenvuodenpäivänä Ohtakarissa katselemassa komeita jäärovia. Suuri joukko ihmisiä oli ihailemassa noita luonnon taideteoksia, vaikka silloinkin rannalla puhalsi hyytävä tuuli. Päivänvalo viipyi vain lyhyen ajan, kuten tänäänkin. Viime vuoden tammikuun kohokohta olivat siippani yllätyssynttärit hänen täyttäessään pyöreitä vuosia. Juhlien järjestäminen onnistui yhteistuumin täydellisesti ja päivänsankari oli onnellisen tietämätön kaikista juhlasuunnitelmista, joita hänen selkänsä takanaan juonittiin pitkään. Yllätys oli täydellinen ja kekkerit oman perheen kesken unohtumattomat.

Helmikuu tarjosi aurinkoisia päiviä, joista pääsin nauttimaan merenjäälle. Hiihtotilikin tuli avattua. Talvipäivinä innostuin myös leipomisesta. Uunituoreet rieskat ja sämpylät olivat lämpiminä vallan hyviä. Laskiaispullillakin herkuteltiin.

Maaliskuun kantohanget veivät kelkkaretkelle mökkisaareen. Nuotio, eväät, talvisen meren avaruus sekä rauha ja hiljaisuus. Paluumatkalla jokisuulla näkemäni kotkapariskunta kruunasi retkipäivän. Huhtikuu toi pääsiäisen ja ensimmäisiä kevään merkkejä. Koski kuohui ja kotiranta alkoi vapautua jäistä. Toukokuussa vietimme talven jälkeen ensimmäisen viikonlopun saaressa. Jäät olivat vielä rannoilla ja kevään tulo oli kovin hidasta.

Kesän aikana saimme juhlia kuopuksemme valmistumista ammattiin. Teimme Lapin matkan ja pääsin nauttimaan upeista vaellusreiteistä mahtavissa maisemissa. Pirunkuru oli nimensä veroinen ja jäi mieleen haastavuudessaan, mutta selvisin! Kesänkitunturin laella kohtaamamme porolauma oli kuin satukirjan aukeamasta. Myös gondolihissi Ylläksen huipulle ja kahvilan lappilaistunnelma olivat mukavia kokemuksia.

Kesäkuun alkupuolella mökkisaari heräsi kesään. Mökillä ahersimme maalausurakoiden parissa. Lattian, takan sekä pöydän ja penkkien maalaaminen vaati huonekalujen siirtelyä edestakaisin ja ahtaudessa asumista, mutta lopputulos oli palkitseva. Työn jälki toi mökkiin runsaasti valoisuutta. Kotona innostuin alkukesästä kunnostamaan rantaladosta löytämäni vanhan pitkäsiimalaatikon, josta tuli mökille käytännöllinen huonekalu vuodevaatteiden säilytykseen. 

Juhannusta saimme viettää hulppean hienossa säässä. Kuin kunnon kesä olisi tullut juuri oikeaan aikaan, sopivasti keskikesän juhlaan. Saaressa ahomansikat kypsyivät ja tuomet kukkivat. Kesä oli kauneimmillaan ja sain seurata joutsenperheen elämää lähietäisyydeltä. Pääsin todistamaan myös kiivaita reviiritaisteluja. Harmaahaikaran vierailun läheisellä luodolla sain ikuistettua valokuviin. Lomailua ja ihanaa joutenoloa ilman aikatauluja. Herkuttelua paistetuilla ahvenfileillä, uusilla perunoilla ja muurinpohjalätyillä. Hitaat aamut, joita rakastan. Aamukahvit laiturilla. Uiminen meressä ja soutelut ilta-auringossa. Niin paljon kaikkea ihanaa!

Elo- ja syyskuussa mökkielämä jatkui viikonloppuisin. Pimeys hiipi iltoihin ja lyhdyt antoivat valoaan, kun saunan jälkeen pulahdimme mereen. Koskelopoikueet tarjosivat komeita sukellusnäytöksiä ja elokuun lopulla kohtasin varpushaukan, joka viihtyi pitkään kuvattavana suuren männyn oksalla. Oleminen saaressa siirtyi ulkoa enemmän mökkiin sisälle, lukemisen ja käsitöiden pariin. Syyskuussa pääsin mukaan kalastusreissulle ja saalista tuli. Siikoja savustettiin ja herkullisia olivat. Vesi oli harvinaisen matalalla. Läheiset karikot, Antinmatala ja Pekanpauha, olivat kokonaan näkyvissä.

Syksyn merkit tulivat taas ja toivat mieleen pienen haikeuden. Syksyinen väriloisto valloitti saaren. Lokakuulla mökillä paikat laitettiin talviteloille ja saari jäi odottamaan kanssamme seuraavaa kesää. Kotioloissa kaikenlaista syyspuuhaa ja paluu tutuille lenkkipoluille. Tutut kotirannat loistivat ruskan väreissä.

Marraskuu alkoi kovin harmaana, mutta sen viikonloppuihin mahtui yllätyksellisesti myös aurinkoisia ja kauniita päiviä loistavine ulkoilukeleineen. Marraskuun lopulla viikonloppu Tampereella ja virittäytymistä joulutunnelmiin Tallipihalla ja joulutorilla. Ensimmäisen kerran vierailimme Tampere- talossa, missä saimme nauttia J. Karjalaisen konsertista. Tupa oli täynnä ja tunnelma katossa.

Kievarila Kissankello tarjosi vuoden lopulla mukavia kokemuksia. Ensin oli kranssikurssi, jonka innoittamana sain tehdyksi kransseja joululahjoiksikin. Joulun välipäivinä nautin Kievarilan vintillä sointukylvystä, joka oli itselleni aivan uusi ja erittäin myönteinen kokemus. Tiibetiläiset äänimaljat tuottivat osaavissa käsissä lumoavan äänimaailman myötä täydellisen rauhoittumisen ja rentoutumisen kokemuksen.

Joulukuun kohokohtiin kuuluu myös kaikin puolin onnistunut Ruotsin matka. Sen jälkeen oli mukava ryhtyä kotona laittamaan omaa joulua. Piristystä joulurauhaamme toivat ihanat sukulaislapset, jotka olivat innostuneita aivan kaikesta. Ihania kakaroita! Mukava oli myös tavata heidän äitejään. Tämän joulun aikana minut on vallannut myös pahanlaatuinen neuloosi, jonka seurauksena puikoilta putosi villapusero. Seuraavaan on langat jo tilattu ja sormet syyhyvät uuden työn aloittamiseen.  

Kyllä vuoteen aina paljon mahtuu, vaikka arki ja työ siitä valtaosan nielaisevat. Tulevalta vuodelta toivon kaikista tärkeintä – terveyttä. Jos sitä riittää, muutkin asiat hoituvat. En tee lupauksia, mutta toivon, että tämä alkanut vuosi tuo jokaiselle sellaista hyvää, mikä itse kunkin mielestä hyvää on. Sen voin luvata, että yritän edelleen parhaani mukaan huomata elämän pienet ilot ja onnen hetket. Niistä saa voimaa myös mahdollisiin vastoinkäymisiin.

Olkoon alkanut vuosi hyvä ja onnellinen!

                                            - Jaana