Elämänmerellä

Jossain elämänsä vaiheessa ihmiselle tulee halu, jopa tarve, saada tietoa edellisten sukupolvien elämästä. Valitettavan usein asiaan havahdutaan sitten, kun kertojia ei enää ole. Itsekin olen jo ehtinyt harmitella, etten aikoinaan kysellyt isovanhemmiltani enkä omilta vanhemmiltani tai muutamilta muilta sukulaisilta kaikenlaisia asioita aiempien sukupolvien elämänvaiheista. Kovin tavallista kuitenkin lienee, etteivät tällaiset jutut kiinnosta silloin, kun on lapsi tai elää omaa nuoruuttaan. Silloin on kiire elää ja katse on suunnattu enemmän tulevaan kuin menneeseen. Vaikka olen aina tiennyt juureni ja tuntenut isovanhempani molempien vanhempieni puolelta, en silti tiedä kovin paljon ja yksityiskohtaisesti parin sukupolven takaisten ihmisten elämästä. Ehkä viime vuoden lopulla tekemäni Ruotsin matka kirvoitti jälleen monia muistoja. Reissun aikana tätini kanssa jutellessamme ja muistellessamme esille nousi monia asioita, joista haluaisin tietää enemmän. Päätin vihdoin ryhtyä tuumasta t...

  Vuosi vaihtui myrskyisessä tuulessa ja vesisateessa, mutta hyvien ystävien seurassa heidän mökillään. Juttua riitti pikkutunneille saakka. Sateen piiskatessa ikkunoita ja tuulen ulvoessa takkatuli antoi sisällä lämpöään ja loi tunnelmaa. Maittavat tarjoilut, mukavaa yhdessäoloa ja paljon naurua. Siinä oli hyvä ottaa uusi vuosi vastaan.   Auringonsäteet valaisivat vuoden ensimmäistä päivää.  Ne loistivat kirkkaina valkoisena hohtavalle hangelle ja merelle muodostuneeseen jääsohjoon. Aamukahvipöydässä näkymä oli suoraan merelle ja mökkisaareemme, jonka ympärillä avoin vesi roiskui aallokossa korkeina ryöppyinä. Tuuli ei ollut nukkuessamme tyyntynyt, vaan puhalsi edelleen raivokkaan kylmästi. Illalla saavuimme mökille upottavassa lumisohjossa lämpötilan ollessa plussan puolella. Aamulla saimme parin pakkasasteen saattelemina luistella jäisellä polulla autolle ja kohti kotimatkaa. Onneksi tiet oli aurattu, eivätkä vuoden viimeisen päivän sohjot olleet esteenä ajamiselle. ...