KRANSSIKURSSI

 

Ilmoittauduinpa minäkin mukaan kranssikurssille, kun sellaiseen mahdollisuus tuli. Raikkaassa pikkupakkasessa kävelin aamulla kohti Kievarilan viehättävää pihapiiriä ja sain samalla mukavan rauhallisen ulkoiluhetken. Rakennusten katot olivat valkoisena hienoisesta kuurasta, joka peitti kauniisti myös puut. Selviä merkkejä talven tulosta.


Kurssilaiset saapuivat Kievarilan yläkertaan pikkuhiljaa ja huoneet täyttyivät puheensorinasta. Sitäkin enemmän ne täyttyivät materiaaleista, joita kurssin vetäjä, Tiina Piippo oli tuonut mukanaan. Niitä oli todella runsaasti ja valinnanvaraa riitti. Isot kestokassit ja suuret säkit pursuivat erilaisia luonnonmateriaaleja: puolukan- ja mustikanvarpuja, koivunoksia, katajaa, sammalta, jäkälää, tuijaa sekä männyn- ja kuusenoksia. Niiden lisäksi oli nauhoja, naruja, palloja, helmiä ja paljon muuta. 

Tiina oli tuonut mukanaan myös mallikransseja, joita oli valmistanut eri materiaaleista, erilaisille pohjille, eri kokoisina ja monenlaisiin tarkoituksiin käytettäviksi. Kransseille voi keksiä niin monta paikkaa ja käyttötarkoitusta kuin luovuuden puitteissa on mahdollista. Se tuli selväksi. Toisilla luovuutta on roppakaupalla, toiset taas tarvitsevat ideoita ja ehkä hiukan rohkaisuakin oman luovuutensa esiin kaivamiseen. Tällä kurssilla niitä oli runsaasti tarjolla mukavan rennossa ilmapiirissä.

Ennen työskentelyn alkua Tiina kiepautti malliksi koivunoksista kranssipohjan. Miten näppärästi se kävikään! Itse tehdyn pohjan lisäksi saattoi käyttää valmiita pohjia, joita oli tarjolla monista eri materiaaleista.


Itse ryhdyin väkertämään kranssilleni pohjaa koivunoksista. Eipä käynyt kovin näppärästi, mutta valmista kuitenkin tuli ja pohja näytti jopa suurin piirtein pyöreältä ja sen koko sopivalta. Valitsin materiaaliksi siihen katajan ja mustikanvarvut, jotka mielestäni rönsyilevät kauniin hentoisina ja tuovat kranssiin ilmavuutta. Niitä siihen sitten kieputtelemaan päällystetyllä, ohuella rautalangalla kiinni. En ollut tyytyväinen työni jälkeen ja suunnittelin jo materiaalin vaihtamista, mutta Tiina piipahti työni ääressä antamassa hyviä ohjeita ja kannusti jatkamaan valituilla materiaaleilla. Piti kuulemma käyttää reilummin materiaalia, ettei kranssin sisäsivu jää kaljuksi ja samalla edetä sitomisen kanssa niin, että langan kiepautukset tulevat parin sentin välein. Purin tekemäni pätkän ja aloitin uudestaan saamillani ohjeilla ja siitä se lähti sujumaan. Hitaasti, mutta varmasti kranssi edistyi. 

Välillä pidimme tauon ja saimme nauttia kahvia Kievarilan herkullisten leivonnaisten kera, kauniissa ympäristössä, johon joulu selvästi alkaa hiipiä näkyviin. Se leijui jo ilmassa ja myös kurssilaisten tuotoksissa. Etevimmät kurssilaiset valmistivat kranssien lisäksi havupukkeja, jotka olivat vallan veikeitä. Tekisi mieli kokeilla sellaistakin. 



Kolme ja puoli tuntia ahersimme kranssien parissa ja kyllä oli mukavaa. Työn tuoksinassa saimme aikaan aivan hirvittävän sotkun ja materiaalia kului yllättävän isot määrät. Puheen pulputuksen ja naurunremakoiden keskellä valmistui monta ihanaa työtä, jotka lopuksi kerättiin pöydille ja yhdessä käytiin läpi. Ei siksi, että niitä olisi arvosteltu millään tapaa, vaan siksi, että ideat erilaisista töistä pistettiin jakoon. Tiina löysi jokaisesta valmistuneesta kranssista hyvää sanottavaa ja oli todella mahtavaa nähdä, että vaikka kurssilaiset penkoivat samoja materiaalisäkkejä, ei kahta samanlaista työtä valmistunut. Omaa kranssia tehdessään ei myöskään kiinnittänyt mitään huomiota vieruskaverien töihin, joten senkin vuoksi oli kiva lopuksi tutkailla yhdessä kurssin saldoa. 


Omia töitä piti kotiin päästyä tietenkin heti mallailla. Ihan kivoilta näyttivät. Olen varma, että kurssin aikana kranssikärpänen pääsi puraisemaan ja kuume ei parane kuin tekemällä lisää. Kyselin jo siipaltani, paljonko kuumaliimapistoolit mahtavat maksaa. Se on välttämätön hankinta tämän harrastuksen parissa. Taisi tulla asiaa rautakauppaan. Metsään mennessä pitää myös varata iso muovipussi taskuun, materiaalin keräämistä varten. 


Kiitos Tiinalle antoisasta kurssista ja kaikille mukana olleille kivasta päivästä! 


- Jaana 























Kommentit

  1. Kiitos kiitoksista ja kiitos itsellesikin.
    Hyvä päivä, lempeän innostunut jälkimaku.
    Kauniita töitä!

    VastaaPoista
  2. Oispa saanut olla mukana !

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ROOSIN LEIPOMO - PALA HIMANGAN PAIKALLISHISTORIAA

MUISTOISSA SAHANMÄKI

TAMMIKUU ON TAPUTELTU