ELOKUUN IHANUUTTA

Tämä loppusuoralla oleva elokuu on ollut vielä täyttä kesää. Aivan mahtavaa, että lämpöä ja aurinkoa on riittänyt. Hellelukemien vanavedessä on koettu myös ukkosen jyrinää ja salamoiden välähtelyä. Saaressa ollessani näin meren yllä pari oikein komeaa salamaa. Ne räiskähtivät kirkkaina valojuovina ja näyttivät halkaisevan koko taivaankannen. Heti niiden jälkeen ukkosen jyrinä vyöryi voimalla saaren rantamilla ja tuntui kuin se siirtelisi kaikista suurimmat kivilohkareet uuteen järjestykseen. Kaikki pysyi kuitenkin paikoillaan. Salamoinnin lisäksi elovalkeat ovat tuoneet loistetta pimeisiin iltoihin. 

Ei tämä elokuu aivan pelkkää päivänpaistetta ole ollut. Sadekuurot ovat olleet välillä hyvinkin rankkoja ja tuuli on ollut kovaa, mutta lämmintä sekin. Trooppiset yöt ovat tehneet nukkumisesta hiukan tukalaa. 

 

Vihreä on luonnossa vielä hallitseva väri ja saa kaiken näyttämään kesältä. Ei luonto enää ole kirkkaanvihreä, kuten alkukesän aikaan, mutta kesän värinen kuitenkin. Elokuun vihreys on kypsempää ja tummempaa, kuten kuuluukin, mutta ruskan värejä odotellaan vielä. Sen on joutunut jo tunnustamaan, että valoisat kesäyöt ovat tältä vuodelta ohi. Vaikka se jälleen kerran hiukan haikealta tuntuu, on myönnettävä, että oma taikansa on, kun elokuun illan hämäryys tiivistyy pimeydeksi.

Mökkisaaressa istuin viikonloppuna saunan ja uinnin jälkeen terassilla ja olo tuntui paremmalta kuin hyvältä.  Kuuntelin hiljaisuutta, joka saareen laskeutuu aina loppukesästä, kun lokit lähtevät viereiseltä luodolta, eikä niiden kirkunaa enää kuulu. Lyhdyissä palavat kynttilät loivat valoaan. Ilma oli lämmin ja tuuli puhalteli kevyesti ja leppoisasti. Meri liplatteli laineitaan rantaan. Sellainen tunne ja tunnelma hakee mielestäni kyllä vertaistaan.  Ja ne elokuun upeat kuutamot ja hetki, kun huomaa taas pitkästä aikaa yllään avautuvan tähtitaivaan! Niitäkin olen jo saanut ihastella.

Päiväsaikaan pääskysiä lenteli saaressa vielä ympäriinsä kuin kesällä konsanaan, vaikka pikkulintujen jatkuvaa viserrystä ei enää kuulunut. Olen yrittänyt kuvata pääskysten lentoa aina silloin tällöin, mutta sellaisia sähikäisiä ovat liikkeissään, etten ole onnistunut. Nyt onnistuin saamaan kuvan pääskysestä lennossa ja tunsin tyytyväisyyttä. Kaikenlaisista asioista sitä voikin tuntea iloa.

Törmäsin saaressa myös uuteen tuttavuuteen, varpushaukkaan. Se sujahti sulavasti istumaan vanhan männyn oksantyngälle, mistä seurasi ympäristöään kovin tarkalla katseella ja tiukalla ilmeellä. Onneksi kamera sattui olemaan mukana ja varpushaukka viipyi valitsemallaan tarkkailupaikalla niin pitkään, että ehdin napsia siitä monta kuvaa. Lopulta se lehahti lentoon, tehden matalan koukkauksen vedenrajan tuntumassa, nousten sitten ylös meren ylle jatkamaan liitämistään.  

Näin loppukesästä myös perhoset ja korennot olivat suurina parvina ahkerasti liikkeellä. Erilaiset perhoset lentelivät sulassa sovussa kaikenlaisten pörriäisten joukossa ja asettuivat kauniisti koristamaan loppukesän kukintoja ja maasta törröttäviä ruohonkorsia. Korennot jäivät perhosten rinnalla kauneudessa kakkosiksi, mutta kyllähän niidenkin siivet kauniisti loistivat eri väreissä auringon valon sopivasti niihin osuessa. 

Kaunistahan tämä elokuu on. Vielä on kesä, mutta syksy kurkistelee jo nurkan takana. Sieltä se hiljalleen hiipii esiin, nostaen mieleen haikeutta, että pian on aika heittää hyvästit tälle kesälle. Ei ole olemassa jarrunappia, jota voisi painaa, eikä aikaa saa pysähtymään edes hetkeksi. Kesä on niin lyhyt ja niin ihana. Vaihtuvat vuodenajat ovat kuitenkin rikkaus, josta kaikki eivät pääse koskaan nauttimaan.  Lienee siis paikallaan katsella vuodenaikojen vaihtumista positiivisesta näkökulmasta.

Ensi viikonloppuna vietetään venetsialaisia, mökkikauden päättäjäisiä. Toivon suotuisaa säätä, että ulkotulet saisivat palaa saarten rannoilla ja valaista elokuun pimeää iltaa myöhään yöhön saakka. Enkä suinkaan aio päättää mökkeilyä venetsialaisviikonloppuun. Mukavia venetsialaisia!

                                                - Jaana