Elämänmerellä

Jälleen olen saanut viettää kesäpäiviä mökkisaaressa. Lähes parin viikon mittaiseen mökkeilyyn mahtui aurinkoa, vähän sadetta, tuulta ja tyyntä. Yksi hellepäiväkin joukossa oli ja sääennusteiden mukaan se oli kesän viimeinen. Lähes kolmenkymmenen asteen lämpötiloja on kuulemma turha odottaa ennen ensi kesää. Nämä puolipilviset päivät, jolloin lämpöasteet ovat huidelleet parinkymmenen tietämissä, ovat mielestäni olleet oikein hyviä päiviä. Kesältä ne ovat tuntuneet. Parasta lomalla on mielestäni se, ettei puhelimeen tarvitse asettaa herätystä. Uuteen päivään voi käynnistyä hiljalleen, kaikessa rauhassa. Mökillä nautin aamupalan syömisestä ja kahvittelusta ulkona. Samalla saan katsella merta ja seurata joutsenperheiden puuhia ja muuta saaren luontoa. Saaressa ja mökillä oleminen ovat itselleni kesän parasta antia. Pääsin seuraamaan aitiopaikalta kyhmyjoutsenperheen puuhia. Ne eivät välittäneet yleisöstä, vaan päästivät muutaman metrin päähän ihastelemaan itseään ja poikasiaan, joita oli ...

Kun patikoinnista Pirunkurussa oli selvitty, noustiin seuraavana päivänä konevoimalla, gondoli- hissillä, Ylläksen huipulle. Sanomattakin on selvää, että maisemat siellä olivat aivan mahtavat. Huipulla tuuli ja poikkesimme hetkeksi tunturin laella olevaan kahvilaan juomaan kupposet kuumaa. Kahvila oli komeasta hirrestä rakennettu. Seinillä, ympäri katonrajaa kiersi valtava määrä kuksia. Taustalla soi joikumusiikki. Hyvin oli luotu lappilaista tunnelmaa. Patikoimiseen oli Pirunkurun koettelemusten jälkeen edelleen intoa ja valitsimme seuraavaksi reitiksi kymmenen kilometrin mittaisen Vareslaen kierroksen, jonka lähtöpaikka sijaitsi Kittilässä, Pyhäjärven rannalla. Ajomatka sinne kesti nelisenkymmentä minuuttia. Asvaltti muuttui soraksi ja tie kapeni kapenemistaan. Perille päästyä parkkipaikalla ei ollut yhtään ainoaa autoa, jos omaamme ei oteta laskuihin. Hiljaisuus oli rikkumaton ja kierros lähti kulkemaan suoraan metsän läpi. Mielessä pyöri, että toivottavasti saamme patikoinnin tehty...

  Tänäkin kesänä lomareissu johti Ylläkselle ja Lapin mahtaviin maisemiin. Luosujärvi otti meidät vastaan iltasella, hienoisen tuulenvireen liplatellessa pieniä aaltoja sen pintaan. Sääskiparvet iskivät kimppuumme välittömästi kantaessamme laukkuja autosta sisälle mökkiin. Asettumisemme jälkeen kävimme kuitenkin niitä uhmaten myöhemmin illalla pienellä kävelylenkillä. Se tuntui hyvältä ajatukselta pitkän automatkan jälkeen ja sitä se olikin. Kroppa kiitti liikkumisesta, vaikka sääskiä oli välillä seurana enemmän kuin tarpeeksi. Heti ensimmäisenä lomapäivänä suuntasimme tunturiin. Olimme edellisenä iltana tutustuneet patikointireitteihin ja valinneet 8 kilometrin mittaisen Pirunkurun ponnistuksen päivän patikkamatkaksi. Reittikuvaus kertoi sen olevan nousuosuudeltaan haastava, mutta vakuutti maisemien tunturin laella palkitsevan ylös kiivenneen vaivan. Siispä matkaan. Reitin alkupää kulki metsäpolkua Kesänkijärven rannalla, vihreän ja vehmaan luonnon keskellä. Järven toisella puolel...