HUIKEAN HIENO JUHANNUS

Kerrassaan mahtava juhannussää loi upeat puitteet keskikesän juhlaan. Itse vietin juhannusta mökkisaaressa. Missäs muualla? Tämän kesän juhannus tuntui täyttävän kaikki odotukset. Sään suhteen ylittävänkin. Lämpö kipusi hellelukemiin ja päivää sai paistatella. Mökissä käytiin vain nukkumassa muutama tunti jossain välissä, ei välttämättä yön tunteina, jolloin oli ihailtava hiljaisuudessaan lepäävää yötöntä yötä. Kaikki muu elämä, ruuanlaitto, syöminen ja yhdessä olemisen mukavat hetket, tapahtuivat ulkona. Naurua oli paljon ja mikäs sen mukavampaa.  

Merivesikin tuntui jo lämpimältä ja uiminen saunan jälkeen ja päivän mittaan muutenkin oli viilentävää ja virkistävää. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta veden äärellä oleminen oli jälleen kerran luksusta. Pieni tuulenvire, joka aika ajoin puhalteli, oli myös varsin tervetullut. 

Aattona ja juhannuspäivänä herkuttelimme runsaasti katetun pöydän ääressä. Suurimpina herkkuina uudet perunat voin ja tuoreen sipulin kera sekä savukalat. Esikoisen kalastusharrastuksen myötä siiat ja ahvenet uivat juhannuspöytäämme valmiiksi savustettuina. Grillissä valmistui liharuokaa ja kasviksia. Tunnelma oli leppoisa ja juhannusherkut maistuivat. Ihana kiireettömyys ja syöminen pitkän kaavan mukaan.

Välillä oli hakeuduttava vanhojen, isojen ja käppyräisten mäntyjen tarjoamaan varjoon. Siinä tuli seurailtua västäräkkejä, jotka ilmeisesti pesivät lähettyvillä. Ne lentelivät edestakaisin ja emolla oli suu täynnä ruokaa pyrähtäessään sopivasta raosta terassin kattolaudoituksen väliin. Västäräkit pysyttelivät koko ajan lähettyvillä ja olivat kovin nopeita liikkeissään. Veikkaisin, että poikasetkin olivat jo lentokykyisiä, sillä kovin pieniltä muutamat yksilöt näyttivät. Pieneenkin vastatuuleen lentäessään ne joutuivat kovasti räpiköimään, että onnistuivat lähimmän puun oksan tavoittamaan. Västäräkkien touhuja oli mukava seurata, vaikka kuulin lapsiltani moisen puuhan olevan vanhojen ihmisten hommaa. Jätin saamani kommentit omaan arvoonsa ja jatkoin harrastuksen parissa.

 

Juhannuksen aikana oli tosiaan mahdollista ihailla yöttömän yön kauneutta. Hellepäivän jälkeen kauniit, purppurapilvet heijastuivat taivaalta meren peilityyneen pintaan. Aamuyöllä horisontissa kajasti uuden päivän alku, joka huipentui auringonnousuun. Hienoa oli istua rantakivellä seuraamassa, kun aurinko ensi säteitään luoden kipusi hiljalleen korkeammalle hehkuen lopulta kirkkaana pallona meren pinnalla. 

Lokit kirkuivat parveillen saaren vieressä olevan luodon yllä yötä päivää. Öisin ne valloittivat myös merestä nousevan kallion, josta puhutaan isona kivenä. Monien mielessä on lapsuus- ja nuoruusmuistoja, jolloin uitiin isolle kivelle. Nyt tuon kiven päälle on kasvanut pihlaja. Käsittämätöntä on, mistä se kasvuvoimansa saa, mutta sitkeästi se siihen on asettunut ja viime kesästä kasvanut melkoisesti. Kukkikin kauniisti. Sitä katsellessa tuli mieleen Juha Vainion laulu yksinäisestä saarnipuusta, joka kasvoi keskellä meren selkää, aallokon armoilla olevalla luodolla, koska tuuli oli sinne jostain saarnen siemenen kuljettanut. Liekö tämän pihlajan kanssa käynyt samoin. Luonto on ihmeitä täynnä. 

Aloitin kesälomani juhannukselta. Melkoisen upea alku lomalle. Eriäviä mielipiteitä varmasti ilmenee, sillä kaikkia helteiset säät eivät ihastuta. Minulle sopii vallan hyvin, että jatkuu näin. 

                                                                - Jaana