Elämänmerellä

  Vanhat esineet sattuvat silmiini hyvin herkästi. Niissä viehättää erityisesti ajan patinan kätköissä olevat tarinat menneestä elämästä ja toisenlaisesta ajasta. Myös esineiden matka kiehtoo. Milloin ne on otettu käyttöön ja mihin tarkoitukseen? Kuinka monen mutkan kautta ne ovat lopulta unohtuneet johonkin pölyttymään? Eivät ole ehkä kiertäneet niin monta lenkkiä kuin punainen keinutuoli J. Karjalaisen laulussa, mikä on mielestäni hyvä. Sen tarina on loistava. Joka tapauksessa vanhat esineet kantavat oman menneisyytensä ohella mukanaan myös ihmiselämän menneisyyttä.     Ladon, vintin tai kellarin uumenissa esineet usein lojuvat jopa vuosikymmeniä, kunnes paikalle sattuu joku kaltaiseni, vanhoihin esineisiin höpsähtänyt ja korjaa löytönsä parempaan talteen, antaen sille uuden elämän. Viime syksynä vein tai hain jotain vanhasta rantaladosta yhdessä mieheni kanssa ja kuinka ollakaan, huomasin maalattialla, lian ja pölyn peittämän laatikon. Kiinnostuin siitä heti, enkä an...

Kerrassaan mahtava juhannussää loi upeat puitteet keskikesän juhlaan. Itse vietin juhannusta mökkisaaressa. Missäs muualla? Tämän kesän juhannus tuntui täyttävän kaikki odotukset. Sään suhteen ylittävänkin. Lämpö kipusi hellelukemiin ja päivää sai paistatella. Mökissä käytiin vain nukkumassa muutama tunti jossain välissä, ei välttämättä yön tunteina, jolloin oli ihailtava hiljaisuudessaan lepäävää yötöntä yötä. Kaikki muu elämä, ruuanlaitto, syöminen ja yhdessä olemisen mukavat hetket, tapahtuivat ulkona. Naurua oli paljon ja mikäs sen mukavampaa.   Merivesikin tuntui jo lämpimältä ja uiminen saunan jälkeen ja päivän mittaan muutenkin oli viilentävää ja virkistävää. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta veden äärellä oleminen oli jälleen kerran luksusta. Pieni tuulenvire, joka aika ajoin puhalteli, oli myös varsin tervetullut.  Aattona ja juhannuspäivänä herkuttelimme runsaasti katetun pöydän ääressä. Suurimpina herkkuina uudet perunat voin ja tuoreen sipulin kera sekä ...

  Nyt se sitten on täällä. Kylmän kevään ja sitkeän odotuksen jälkeen kesä on vihdoin tullut. Luonto hurmaa vihreydellään ja kukat väriloistollaan. Lämpöä toivoisin vielä lisää, mutta hyvä näinkin, kun on aurinkoista, eikä sada. Viime viikonloppuna mökkisaaressa tuntui jo aivan oikealta kesältä. Talviturkin olen heittänyt jo toukokuussa ja sen jälkeen pulahtanut meressä pariin kertaan, saunan jälkeen. Pienikin pulahdus jättää niin hyvän olon, vaikka merivesi tuntuu minusta vielä kylmältä, kun en avantouimari ole. Suomen kesä on lyhyt, sanotaan. Ja tottahan se on. Monta kuukautta vuodesta meillä ei ole kesä. Ehkä siksi kesään ladataan usein paljon toiveita ja suunnitelmia. Kolmen kuukauden aikana pitäisi ehtiä yhtä ja toista, jopa niin paljon, että loma muuttuu suorittamiseksi ja menettää merkityksensä lepotaukona ja akkujen lataajana.  Laaditaan listoja hommista, jotka loman aikana pitää saada tehtyä. On aivan sama, ovatko listat tekemistä odottavista töistä oman pään sisällä ...