KEVÄT KUTSUU

Tänä vuonna kevät antaa odottaa itseään. Niin on ollut tiukassa kevään tulo, että välillä on jo herännyt  epäilys, liekö tuo ollenkaan tulossa. Kesästä puhumattakaan. Eilen oli lämmin. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Tuli kevätfiilis ja mekin päätimme aivan ykskaks lähteä mökkisaareen. Ajatuksena oli, että mentäisiin vain käymään, mutta keväinen sää sai mielen muuttumaan. Aloin miettiä, miten hyvä päivä olisi siivota mökillä perusteellisesti talven jälkeen. Sitten saisi alkaa asustamaan, kun lopultakin sää näyttää lämpenemisen merkkejä. Siispä suunta mökkisaareen ja kevätsiivoukseen. 

Jo venematkalla aurinko katosi, pilkistellen enää satunnaisesti pilvien raosta. Heti perille päästyä tuumasta toimeen ja kovin ripeästi. Siivoaminen tapahtui kilpaa pilveen vetäytyneen ja sadetta enteilevän taivaan kanssa. Tällä kertaa minä voitin. Valmista tuli ja puhdasta - ennen sadetta. Vallan ihanaa oli siivousurakan jälkeen istua mökkisaunan löylyissä. Silloin vettä ropsutteli jo tasaiseen tahtiin ja se jatkui koko loppuillan, mutta eipä se enää haitannut. Puoliltaöin nukahdimme sateen ropinaan. 

Aamu oli aurinkoinen ja tuuli vilpoinen. Tuulensuojaisessa paikassa auringon lämmön tunsi ja siinä viivyin hyvän tovin istuskellen. Katselin auringossa välkehtivää merta, kuuntelin joutsenten huutoa ja lokkien kirkunaa sekä erityisesti rantakiviin loiskivia aaltoja. Ihana ääni. 

Vihreyttä saaressa ei ollut vielä nimeksikään. Lepät ja pihlajat olivat saaneet vasta pienet silmut, jotka mitä ilmeisemmin odottavat lämpöä, jaksaakseen avautua. Metsäpoluilla havupuut ja sammaleinen maa tarjosivat vihreyttä ympäristöön.  Naapurisaarten rannoilla oli lunta, joka erottui rannan ja sulan veden välissä selkeästi leveänä, valkoisena rajaviivana. Omassa rannassamme lunta ei enää onneksi ollut, mutta päivän mittaan saarella kulkiessani, huomasin, että pohjoispuolen päässä sitä löytyi vielä  paljonkin. Mielestäni lunta oli järkyttävän paljon. Aivan liikaa. Milloin se oikein sulaa pois? 

Aurinko kuitenkin paistoi lähestulkoon koko päivän. Mieli oli hyvä. Oli mukava kuljeskella taas talven jälkeen saarella, vaikka sitten ihmetellen tätä ärsyttävän hidasta kevään tuloa. Täytyy vain luottaa, että kärsivällisyys palkitaan ja vielä tulee monia lämpimiä kesäpäiviä, joista saa saaressa nauttia. Siihen asti pidän villasukat tiukasti jalassa ja toivon, että lämpö löytää pian tiensä Perämeren rantamille. 

- Jaana