Elämänmerellä

  Joulukuu alkoi mukavasti, kun koko pimeimmän syksyn ajan kovin odotettu Ruotsin matka toteutui. Matkustin junalla Tikkurilaan, missä vaihto Helsingin lentoasemalle kulkevaan junaan. Sitten näppärästi lentäen Tukholmaan.   Tyttäreni tuli matkaseuraksi Tampereelta, minne saavuttaessa oli jo koettu aikamoinen jännitysmomentti. Juna nimittäin teki täydellisen stopin teknisen vian vuoksi Parkanon seudulla. Ehdin jo miettiä, siihenkö kaivattu matka tyssäisi. Keskelle ei mitään pysähtyneessä junassa laskeskelin tuskaisin ajatuksin, kauanko juna voi siinä seistä, ettemme myöhästy lennolta. Onneksi olimme varanneet jonkin verran aikaa siltä varalta, että juna olisi myöhässä. Tekninen vika pysähtymisen syynä kalskahti korvaan kuitenkin tosi pahalta, sillä ei ollut mitään takeita, että saataisiin korjatuksi, ainakaan riittävän nopeasti. Puoli tuntia siinä kului, eikä voinut tehdä muuta kuin odottaa. Hermostuksissani lähettelin Tampereen asemalla odottavalle, tilannetta jännittävälle ty...

  Ilmoittauduinpa minäkin mukaan kranssikurssille, kun sellaiseen mahdollisuus tuli. Raikkaassa pikkupakkasessa kävelin aamulla kohti Kievarilan viehättävää pihapiiriä ja sain samalla mukavan rauhallisen ulkoiluhetken. Rakennusten katot olivat valkoisena hienoisesta kuurasta, joka peitti kauniisti myös puut. Selviä merkkejä talven tulosta. Kurssilaiset saapuivat Kievarilan yläkertaan pikkuhiljaa ja huoneet täyttyivät puheensorinasta. Sitäkin enemmän ne täyttyivät materiaaleista, joita kurssin vetäjä, Tiina Piippo oli tuonut mukanaan. Niitä oli todella runsaasti ja valinnanvaraa riitti. Isot kestokassit ja suuret säkit pursuivat erilaisia luonnonmateriaaleja: puolukan- ja mustikanvarpuja, koivunoksia, katajaa, sammalta, jäkälää, tuijaa sekä männyn- ja kuusenoksia. Niiden lisäksi oli nauhoja, naruja, palloja, helmiä ja paljon muuta.  Tiina oli tuonut mukanaan myös mallikransseja, joita oli valmistanut eri materiaaleista, erilaisille pohjille, eri kokoisina ja monenlaisiin tarkoi...

  Viime maanantaina 10.10. oli mielenterveyspäivä, jota on vietetty vuodesta 1992. Se sai miettimään elämänmenoa. Mielenterveyspäivän kampanjan teemana oli näyttää vihreää valoa huolten jakamiselle ja pääviestinä, että jokaisen huoli on tärkeä. Huolien jakamisen merkitystä haluttiin siis nostaa esille, sillä se on merkittävä juttu mielenterveyden ylläpitämisessä ja edistämisessä. Huolien karistamiseen, tai ainakin helpottamiseen, löytyy lukemattomia tapoja, joista jokainen voi etsiä itselleen sopivimman. Päällimmäisinä itselläni tulevat mieleen puhuminen luotettavan ihmisen kanssa, liikunta, musiikki, kirjoittaminen ja luonto. Ammattiapua huolien jakamiseen ei välttämättä tarvita. Riittää, että on ystävä, jonka voi kohdata, jolle voi puhua, joka kuuntelee ja on luottamuksen arvoinen. Onnellinen hän, jolla tällaisia ihmisiä on ympärillään. Kaikilla ei ole yhtäkään. Silloin on tarvetta yhteiskunnan tarjoamille matalan kynnyksen paikoille, mihin voi hakeutua huoliaan jakamaan. Nuo p...

Syyskuun aamu valkeni kauniina. Vaikka saapunut syksy tuntui jonkinasteisena koleutena ja viileytenä ilmassa, valaisi aurinko ruskan väreissä hohtavien puiden latvoja ja kimalteli hentoisessa tuulenvireessä lainehtivan meren pinnalla. Mikä tuuri ilman suhteen, mietiskelin istuessani aamukahvilla merelle katsellen. Aamu oli vähän erityinen minulle, sillä olin lähdössä mukaan kokemaan verkkoja. Minut oli luvattu ottaa kyytiin huolimatta siitä, että akat veneessä kuulemma vievät kalaonnen. Kalastuksessa minulla oli pelkkä sivustaseuraajan rooli. Tärkeintä oli kamera, sillä minulle reissun tarkoitus oli kuvien räpsäminen verkkokalastuksesta ja asialle vihkiytyneistä harrastajista. Siispä veneeseen. Valitsin paikkani hytin ulkopuolelta. Istuin konekopan päällä nauttien auringosta. Tuijottelin ajatuksissani avomerelle ja ilmeisesti viisi meren yllä kaartelevaa kotkaa olisivat jääneet minulta huomaamatta, ellei veneen kuljettaja olisi niistä ilmoittanut. Viisi kotkaa tosiaan liiteli upeasti k...

Tämä loppusuoralla oleva elokuu on ollut vielä täyttä kesää. Aivan mahtavaa, että lämpöä ja aurinkoa on riittänyt. Hellelukemien vanavedessä on koettu myös ukkosen jyrinää ja salamoiden välähtelyä. Saaressa ollessani näin meren yllä pari oikein komeaa salamaa. Ne räiskähtivät kirkkaina valojuovina ja näyttivät halkaisevan koko taivaankannen. Heti niiden jälkeen ukkosen jyrinä vyöryi voimalla saaren rantamilla ja tuntui kuin se siirtelisi kaikista suurimmat kivilohkareet uuteen järjestykseen. Kaikki pysyi kuitenkin paikoillaan. Salamoinnin lisäksi elovalkeat ovat tuoneet loistetta pimeisiin iltoihin.  Ei tämä elokuu aivan pelkkää päivänpaistetta ole ollut. Sadekuurot ovat olleet välillä hyvinkin rankkoja ja tuuli on ollut kovaa, mutta lämmintä sekin. Trooppiset yöt ovat tehneet nukkumisesta hiukan tukalaa.    Vihreä on luonnossa vielä hallitseva väri ja saa kaiken näyttämään kesältä. Ei luonto enää ole kirkkaanvihreä, kuten alkukesän aikaan, mutta kesän värinen kuitenkin. ...