KEVÄT ON TULLUT

Kevääksi on kääntynyt. Jäät ovat lähteneet joesta ja vesi virtaa vuolaana. Koski kohisee kevättä ja lunta on enää paikoin siellä täällä. Kevät saa ihmiset siirtämään elämänsä ulos. Pihoilla puuhastellaan monenlaista. Kuljeskellaan ja suunnitellaan edessä olevaa kesää. Viherpeukalot syyhyävät jo kovasti puutarhatöiden alkamisesta. Itseäni se ei juurikaan houkuttele, mutta keväästä olen kyllä onnellinen.

Meidän pihallemme on levittäydytty laajasti veneiden huoltohommissa. Perheen miesväki on kaivanut veneet esille pressujen alta talvisuojista ja nyt niitä pestään ja puunataan. Huolletaan moottorit valmiiksi vesillelaskua varten. Se on käsillä aivan pian ja kovasti jo polttelee. Sitä minäkin odotan täpinöissäni. Vielä hetki pitää malttaa, mutta kauan ei enää mene tämän kevään ensimmäiseen venekyytiin ja saamme suunnata veneen keulan kohti mökkisaaren rantaa.

Kuluvana viikonloppuna on ollut uskomattoman kauniita kevätpäiviä ja -iltoja, jotka ovat houkutelleet ulos. Varma kevään merkki on sekin, että ihmiset ovat ottaneet polkupyörät taas talven jälkeen käyttöönsä. Pyöräilijöitä oli liikkeellä paljon. Minä muiden mukana. Ajelin parinkymmenen kilometrin lenkin. Ei tuullut ja aurinko lämmitti mukavasti. 

Luontopolulla olen kulkenut kävellen. Paikoin siellä oli vielä märkää, mutta kiitos goretex- kenkien, jalat pysyivät kuivina. Meksin kallioilta oli lumi sulanut ja jälleen saattoi vain ihmetellä, miten nopeasti Suomen luonto muuttaa muotoaan vuodenaikojen mukana. Edellisen kerran olin käynyt noilla kallioilla hiihtäen tai potkukelkalla jäätä pitkin. Silloin lunta oli vielä paksusti ja kalliot sen alla valkoisena, isona möykkynä. Lapset laskivat pulkillaan kallioilta alas merenjäälle. Metsässä ei kulkeminen jalan onnistunut korkeiden hankien vuoksi lainkaan. Nyt lumi ei ollut enää esteenä. Rantakivikossa lunta oli edelleen paikoin ja löysinpä vielä luonnon muovaamaa jäätaidettakin. 

Näin alkukeväästä luonto näyttää vielä aika karulta. Kauniista ei voi puhua, kun vihreyttä ei ole missään ja kaikenlaista oksaa ja kortta törröttää puussa ja maassa. Lumet ovat jo kuitenkin menneen talven lumia ja jäät ovat lähteneet. Jossain kauempana merellä ne vielä seilailevat, eivätkä toivottavasti enää tämän kevään aikana takaisin päin palaa. 

Kevät etenee ja kesä on tulossa. Kohta puut alkavat puskea silmuja ja vihreys hiipii vähitellen esiin. Sitä ja mökkisaareen pääsemistä odotellessa. Hyvää kevään jatkoa! 

- Jaana