KEVÄTTÄ ILMASSA

 

Kevät näyttää tulevan rytinällä. Lumi on sulanut jo paljon, vaikka on sitä toki vielä jäljelläkin. Pelloilla näkyy jo lumesta paljaita kohtia ja meren jäälle nousee vesi, eikä sinne ole enää asiaa. Lähiaikoina on luvassa märkää ja sohjoista. Loskaa joka puolella. Kuraista ja likaisen näköistä. Valkoiset kinokset sulavat mustanpuhuviksi kasoiksi ja niiden alta paljastuu koirankakat ja kaikki roskat, mitä tienvarsille on talven aikana heitelty. Sama juttu joka kevät.

Kun tämän päättyvän viikon alkupuolella kuulin joutsenten huudot ja näin niiden lentelevän kohti tuttuja rantoja, jossain sisällä läikähti mukava tunne. Kesää kohti mennään. Palaavat joutsenet ja pikkulintujen viserrys ovat varmoja kevään merkkejä.

Eilen siivosin hiukkasen huolellisemmin pääsiäistä silmällä pitäen. Siivouksen jälkeen laitoin muutaman pääsiäiskoristeen sinne tänne ja ostin kauppareissulla värikkään tulppaanikimpun. Ostin myös pääsiäiskarkkeja, pieniä suklaamunia, joita keksin asetella lasipikareihin, jotka vuodesta toiseen seisovat vitriinissä vailla käyttöä. Yhden pienen karkkipussin sisältö täytti pikarin ääriään myöten, mutta kummasti suklaamunat ovat viikonlopun aikana huvenneet. Myönnän itse olevani suurin syyllinen siihen. Tällaisella makeanpersolla ihmisellä ei pitäisi olla karkkeja tarjolla minkäänlaisessa kupissa tai kulhossa, johon jatkuvasti käsi käy. Nämä suklaamunat tuskin ensi viikkoa ja pääsiäistä näkevät, joten joutunen ostamaan pikareihin uutta täytettä.

Varastosta koristeita kaivaessani löysin jälleen pussin, johon olen tallettanut lasten päiväkodissa ja alakoulun ensimmäisillä luokilla tekemiä tipuja ja pupujusseja. Keräsin ne kaikki yhdelle lautaselle, jonka asetin keskelle olohuoneen pöytää. Siinä sitä sitten katsoin ja ihmettelin, mihin aika menee. Tuntuu, ettei siitä ole kauan, kun noita askarteluja innolla ja ylpeinä kannettiin kotiin. Tärkeää oli, että ne olivat esillä. Enää se ei ole lapsille tärkeää. He nauravat silloisen työnsä tuloksille ja etsivät niistä kaikenlaisia virheitä ja puutteita saadakseen lisää naurunaihetta. Minulle ne kuitenkin ovat edelleen tärkeitä. Ihania muistoja elämänvaiheesta, jolloin lapset olivat pieniä.

Olen haaveillut pitkään pellavalakanoista ja jokin aika sitten, alkavan kevään innoittamana, vihdoin ostin sellaiset sopivan tarjouksen osuessa kohdalle. Mainostavat, että puhtaan luonnonkuituiset, pellavaiset vuodevaatteet ovat käyttöominaisuuksiltaan vertaansa vailla. Nyt niissä on yksi yö nukuttu ja mukavilta tuntuivat. Uni maistui hyvin. Ehkäpä tässä kevään korvalla hankin mökkikäyttöön toiset samanmoiset.

Kevään ensimmäinen päivä on varmasti jo ollut, koska lämpötila on huidellut kymmenen asteen tienoilla. Tove Janssonin kirjoittamissa muumitarinoissa Nuuskamuikkunen palasi aina kevään ensimmäisenä päivänä matkoiltaan takaisin Muumilaaksoon soittelemaan huuliharppuaan. Sen säveliin laakson asukkaat heräsivät ihastelemaan kevään tuloa. Tarinassa lienee totuudenjyvä. Kevään tulo kyllä herättää ihmisetkin. Jos ei huuliharpun säveliin, niin vaikkapa sitten lintujen kevätkonserttiin tai auringon pilkahdukseen verhon raosta tai virtaavan veden solinaan. Meillä kevät ei ehkä etene kesää kohti aivan yhtä suoraviivaisesti kuin Muumilaaksossa, mutta etenee silti. Se on juuri nyt ihaninta.

                                            - Jaana