VALO VOITTAA
Synkin talvenselkä on taittunut ja
huomaa, miten päivä on jo pidentynyt. Ihana valo, joka vain lisääntyy tästä
eteenpäin, virkistää mieltä. Nyt on vasta helmikuun puoliväli, mutta aivan
kevättalven tuntuisia ulkoilukelejä on jo saatu. Olen päässyt merenjäälle ja
miten olenkaan nauttinut. Hiihtotilikin on avattu ja jonkin verran kilometrejä
kertynyt.
Viime viikonloppuna perheemme miesväki lähti puuhommiin mökkisaareen. Minä pääsin mukaan savottaemännän pestillä. Tyytyväisenä siitä, että pääsen mökkisaareen ja merenjäälle, pistin repun pykälään hyvissä ajoin. Matkasimme moottorikelkalla, mutta eri reittiä kuin kesäaikaan veneellä kuljemme. Ajoimme läpi salmesta, jossa on vähemmän vettä kuin keskellä merta ja siksi se on turvallisempi vaihtoehto talvella jäätä pitkin kulkemiseen.
Savottaemäntänä toimiminen ei osoittautunut lainkaan hassummaksi hommaksi. Sää oli komea ja oli mukava pitää nuotiota ulkosalla. Grillipaikan joutui tosin kaivamaan esiin kevyen pakkaslumen alta, mutta kun puut ritisten syttyivät, ei ollut huolta, että tuli pääsisi leviämään. Niin paksu lumikerros oli joka puolella. Siksipä tulta ei tarvinnut aivan koko aikaa vahtia ja pystyin tehdä pieniä lenkkejä ja napsia kuvia mökkisaaren upeista talvimaisemista.
Saari on talvella niin erilainen kuin kesällä. Lumessa tarpoessa ja jäällä kävellessä tuntui hassulta ajatella, ettei mene kovinkaan pitkää aikaa, kun siellä ollaan taas aivan toisenlaisissa, kesäisissä tunnelmissa. Nyt lunta oli joka puolella niin paljon, että hämmästyttää, miten se kaikki ehtii sulata kesään mennessä pois. Siihen ei kuitenkaan monta kuukautta ole. Ihmeellinen on tämä Suomen luonto vuodenaikoineen.
Talvipäivän raikkaassa
pikkupakkasessa ja auringon paisteessa jäällä kulkiessa oli tunne, ettei aikaa
haluakaan kiirehtiä kevättä ja kesää kohti, niin kesäihminen kuin olenkin. Nyt on aika nauttia tästä puhtaan
valkoisesta, lumisesta maisemasta. Kevättä
kohti mennään, mikä on tosi mukavaa ja se tulee sieltä aikanaan.
Savottaemännän toimessani onnistuin
hyvin ja sain kiitosta hyvästä ruuasta sekä sen riittävyydestä. Ruokarepun
paino oli lähtiessä paljon keventynyt siitä, mitä se tullessa oli. Myös
puuhomma toimi hyvin ja iso kasa pitkiä rankoja odottaa sahaamista, pilkkomista
ja latomista, kunhan kesään ehditään. Kyllä yksien puiden pitää monta kertaa
mennä käsien läpi, ennen kuin ne ovat valmiita sytytettäviksi takkaan tai
saunanpesään. Siinäpä siis tekemistä kevään ja kesän mökkipäiviin.
Lähtiessämme kotiin päin aurinko alkoi laskea mailleen ja kuinka upea aava merimaisema sen loisteessa olikaan. Mykistävän kaunista! Ihanaa kevättalvea, kunhan tällaisena jatkuu. Ehkäpä talven mittaan pääsen mökkisaareen nauttimaan vielä uudemman kerran.
- Jaana
Ihania kuvia ja oikein kiva juttu. Luonto on kyllä nytkin niin kaunista.
VastaaPoista