Elämänmerellä

Näin tämä vuosi pyörähti käyntiin. Pian tammikuu jää taakse. Sen aikana on saatu oikea, kunnon talvi, jota ei viime vuosien vesisateisten ja lumettomien talvien jälkeen enää oikein muistanut olevan olemassakaan. Lumikolat on otettu esille varastojen suojista ja kovassa käytössä ne ovat olleetkin. Kireissä pakkasissa taapertaessa paksuimmat talvivaatteet ovat olleet tarpeen. Mittarilukemat ovat kovimmillaan kivunneet lähemmäksi kolmea- kuin kahtakymmentä pakkasastetta, mikä menee kyllä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. En ole pakkaskelien ystävä, joten tuollaiset lukemat eivät tosiaan ole mieleeni. Viisi miinusastetta riittää minulle vallan hyvin. Ristiriitaista, myönnän, mutta yhdestä syystä toivon pakkasen kuitenkin paukkuvan. Nimittäin siksi, että meri jäätyisi kunnolla ja kevättalven aurinkoisina päivinä voisi nauttia jäällä liikkumisesta. Ymmärrän, että se ei onnistu ilman pakkasia, joten kaikessa on siis puolensa. Ehkäpä nyt on toivoa, että tämän talven aikana pääsee merenjääll...

  Puhtaan lumen peittämänä, vitivalkoisen kauniina alkoi uusi vuosi. Mitä omassa elämässä on päättyneenä vuonna, vuodenaikojen vaihtuessa tapahtunut ja millaisia ajatuksia mielessä on pyörinyt kuukausien kuluessa? Vuoteen mahtuu paljon, isompia ja pienempiä juttuja, vaikka elämä tuntuu enimmäkseen tasapaksulta arkisten asioiden toistumiselta. Päivät ja viikot seuraavat toisiaan toistaen samaa kaavaa, joka tuntuu välillä puuduttavaltakin. Siksipä onkin hyvä joskus hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä itselle kuuluu. Vuodenvaihde on siihen hyvä ajankohta. Suotavaa toki on, että asiaa harrastaisi useammin kuin kerran vuodessa. Silloin pysyy paremmin kartalla elämän hyvistä asioista, pienistä iloista ja kiitollisuuden aiheista.     Yksi asia, mikä kuluneesta vuodesta varmasti jää mieliin hyvin laajassa mittakaavassa on korona. Tuo pieni virus, joka tuli ja pisti maailmankirjat sekaisin. Se näyttää vahvasti olevan mukana menossa vuodenvaihteen jälkeenkin, mutta toivotaan, ette...