Elämänmerellä

  Väittävät, että tänään on vuoden harmain päivä. Saattaa hyvinkin olla. En väitä vastaan, vaikka en huomaa mitään eroa eiliseen tai toissapäivään. Tuskin huomiseenkaan, jos säätietoihin on luottaminen. Samaa tasaista harmaata joka puolella. Mitähän piristystä tämän harmauden keskellä keksisi? Tänä syksynä olen kaivannut teatteria tai konserttia, jotka yleensä ovat kuuluneet syksyyni. Kun pääsee seuraamaan hyvää esitystä, sillä jaksaa pitkän pätkän. Nyt monet tilaisuudet on koronan vuoksi peruttu kokonaan tai lippuja on myynnissä vain puolet paikkamäärästä, koska turvavälit on huomioitava. Nopea täytyisi siis olla, että onnistuisi lippunsa lunastamaan. Suurin syy osallistumattomuuteen lienee kuitenkin, että tapahtumat ovat tältä suunnalta katsoen liian kaukana. Satojen kilometrien päähän ei onnistu noin vain lähteä piipahtaamaan, vaikka luvassa olisi kuinka tahansa suuri kulttuurinautinto.   Niin paljon kuin tykkäänkin kameran kanssa luonnossa liikkua, ei tämä harmaus inn...