Kunhan tämä viikko vierähtää, on elokuu jo puolivälissä. Viimeistään elokuun aikana palataan arkeen ja sen tuttuihin rutiineihin, vaikka loman loppupuolella ajatuskin niistä saattaa tuntua uskomattoman rasittavalta. Silti tuttuja arkirutiineja monissa perheissä myös odotetaan, sillä ne tuovat päiviin ja viikkoihin rytmiä ja järjestystä, turvallisuuden tunnettakin. Lomalla on mukavaa ja ihmiset tarvitsevat välillä irtiottoa aikatauluista sekä koulu- ja työelämän vaatimuksista, mutta aikansa kutakin.
Oma lomani on päättynyt, mutta toivon hartaasti kesän vielä jatkuvan. Lomallani oli aikaa monille mukaville asioille. Yksi sellainen oli lintujen bongaaminen kameralla. Tiedän kyllä, että oikeat bongarit käyttävät kiikaria ja tunnistavat linnut sekä tavoitteellisesti havainnoivat niiden liikkumista ja elämää. Minä sen sijaan en käytä kiikaria. Nappailen kuvia, enkä juurikaan välitä siitä, mikä lintulaji kuvaan sattuu. Olen tyytyväinen, jos saan tallennettua jonkun kesäisen hetken, jossa linnulla on osansa. Lintujen touhuja seuraillessani olen saanut samalla nauttia kauniista kesäilloista.
Alkukesästä lähtien seurasin mökkirannasta joutsenpariskuntia. Toinen oli laulujoutsenpari ja toinen kyhmyjoutsenpari. Olivat tosiaan sen verran erinäköisiä, että näinkin surkea lintutuntija oppi ne helpostikin erottamaan. Ne uiskentelivat alkukesällä pareittain. Sitten tuli aika, että vain toinen oli liikkeellä. Arvelin toisen olevan pesällä hautomassa. Ehdin jo ihmetellä, mihin joutsenet katosivat, sillä kului hyvä tovi, enkä nähnyt niitä lainkaan. Sitten yhtenä aamupäivänä huomasin kyhmyjoutsenten uiskentelevan naapurisaaren rannassa. Hain kameran seuratakseni niitä tarkemmin, Näin, että niillä oli mukanaan yksi poikanen, jota ne tarkkaan vartioivat.
Liekö sattuman kauppaa, mutta saman päivän iltana näin myös laulujoutsenet. Ne uiskentelivat ylpeinä peräti kuuden poikasensa kanssa. Siinäpä niillä olikin puuhaa, että saivat poikaset pysymään lähellä toisiaan ja itseään. Jonossa poikaset kiltisti uivat vanhempiensa välissä. Jos ne välillä hajaantuivat pariin pienempään porukkaan, näytti vanhemmilla olevan työnjako selvillä ja ne asettuivat kumpikin vahtimaan omaa poikasporukkaansa. Näytti siltä, että vähän ne joutuivat välillä siipiään kohottamaan ja komentamaan katrastaan.
Yhtenä kauniina kesäiltana olin kameroineni kosken rannassa. Ilta oli upea ja koskella lintuja vaikka millä mitalla. Aikamoinen vilske kävi, kun ne uivat, sukeltelivat ja sukivat itseään. Saalistivat ja yrittivät varastaa saaliita toisiltaan. Ilta-aurinko loi upeaa valoaan. Koskelta joen suuntaan katsoessani näin sen heijastelevan joen peilityyneen pintaan kotirannan kohdilla. Samalla reissulla ikuistin myös Fransutupaa ja sen pihapiiriä.
Kameran linssin läpi maailmaa katsellessa huomioi asioita usein tavallista enemmän ja herkemmin. Luonnossa on paljon sellaista, mitä haluaisin tallentaa. Aika usein lomapäivinä kuljin kamera kaulassa. Vaihtelevalla menestyksellä sain kuvattua paljon muutakin kuin lintujen touhuja. Taidanpa jättää niille kuville oman postauksensa. Kun syksy saapuu, on mukava kirjoittamisen ja kuvien kautta muistella kesää. Silloin saattaa olla tarpeen mietiskellä mielessään niitä kesäisiä hetkiä, jolloin yritti tankata lämpöä, aurinkoa ja kesäistä luontoa talven varalle tietäen koko ajan, ettei se onnistu. Kesämuistot kulkevat kuitenkin mukana ja niihin voi aina halutessaan palata.
- Jaana
Kommentit
Lähetä kommentti