Elämänmerellä

  Eipä hienompaa säätä kuin tämä, minkä nyt saimme, olisi voinut venetsialaisviikonlopuksi toivoakaan. Loppukesä tarjosi parastaan. Päivät olivat aurinkoisia, aivan kuin parhaita kesäpäiviä. Lämpötilat kipusivat yli kahdenkymmenen asteen, ei tuullut eikä satanut. Kesätunnelmaa loivat myös luonnonkukissa ahkerasti liitelevät perhoset. Se, että suurin osa kukista on kukkimisensa kukkinut ja loputkin lakastumaan päin, ei niitä tuntunut haittaavan. Ihmisten lailla perhoset näyttivät nauttivan viimeisten kesäpäivien suotuisasta säästä.  Kun päivän taivaalla helottanut aurinko iltasella vaipui mailleen, huomasi ilmassa olevan syksyn tuntua. Niin ihanat tummuvat, täyteläiset elokuun illat alkavat olla menneen kesän muistoja. Luonto on kuitenkin ihmeellinen. Viikonloppuna itseäni ihastutti upea tähtitaivas, joka loisti kaiken pimeyden yllä. Kun sellaista ei ole nyt hetkeen nähnyt, piti sen kauneutta oikein pysähtyä ihmettelemään.  Venetsialaislauantaina tulet sytytettiin rannoil...

Kunhan tämä viikko vierähtää, on elokuu jo puolivälissä. Viimeistään elokuun aikana palataan arkeen ja sen tuttuihin rutiineihin, vaikka loman loppupuolella ajatuskin niistä  saattaa tuntua uskomattoman rasittavalta. Silti tuttuja arkirutiineja monissa perheissä myös odotetaan, sillä ne tuovat päiviin ja viikkoihin rytmiä ja järjestystä, turvallisuuden tunnettakin. Lomalla on mukavaa ja ihmiset tarvitsevat välillä irtiottoa aikatauluista sekä koulu- ja työelämän vaatimuksista, mutta aikansa kutakin.  Oma lomani on päättynyt, mutta toivon hartaasti kesän vielä jatkuvan. Lomallani oli aikaa monille mukaville asioille. Yksi sellainen oli lintujen bongaaminen kameralla. Tiedän kyllä, että oikeat bongarit käyttävät kiikaria ja tunnistavat linnut sekä tavoitteellisesti havainnoivat niiden liikkumista ja elämää. Minä sen sijaan en käytä kiikaria. Nappailen kuvia, enkä juurikaan välitä siitä, mikä lintulaji kuvaan sattuu. Olen tyytyväinen, jos saan tallennettua jonkun kesäisen hetken,...