Elämänmerellä

Kun hellepäivä kääntyy iltaan, lämpö jää yhä väreilemään pilvettömältä taivaalta edelleen kirkkaasti paistavan auringon myötä. Kevyt tuulenvire, joka päivän mittaan on välillä antanut pieniä, vilvoittavia puuskia, rauhoittuu kokonaan. Meren pinnalla ei ole enää pienintäkään värettä. Se on tasainen kuin peili ja aurinko heittää siihen kultaisia heijastuksia, jotka välkkyvät silmiinpistävän kirkkaina.  Jos olisi pilviä, ne heijastuisivat veteen, mutta ei nyt. Taivas kaartuu ylleni sinisenä. Ei pilvenhattaraakaan. Harvinaista herkkua Suomen kesässä tällaiset illat. Tuntuu kuin olisi Välimerellä, mutta maisema on erilainen. Se on tuttu, kotoisa ja niin rakas, että vaikka maailman ääriin matkustaisin, kaipaisin aina tänne takaisin.  Pukkaan kirkkaankeltaisen soutuveneen vesille ja kierrän saaren soutaen. Jokainen aironveto särkee sileän vedenpinnan pienellä pyörteellä. Käytän airoja harvakseltaan, että saan aikaa nauttia minua joka puolelta ympäröivästä upeasta maisemasta.  Ho...

  Kesä on kalenterin mukaan jo reilustikin puolivälissä, mutta ilmojen suhteen sitä on ollut vasta noin viikon verran. Kolea ja tuulinen sää on verottanut kesäpäiviä rankalla kädellä, mutta viime päivät on vihdoin saatu nauttia helteistä. Kaikille nekään eivät ole mieleen, mutta minä en pistä pahakseni hellepäiviä. Vielä paremman niistä tekee alkutekijöissään oleva kesäloma. Monenlaista mukavaa kesään on jo mahtunut, vaikka kalenteri ja sää eivät alkukesän aikana toisiaan kohdanneetkaan. Kesäteatterit ovat tarjonneet loistavia esityksiä. Tampereella sain Pyynikin kesäteatterissa kokea Tuntemattoman sotilaan mukana vaikuttavia hetkiä. Väinö Linnan luomat henkilöt sujuvine sutkautuksineen ovat perin juurin tuttuja, mutta hauskuuden ja reippauden takana asui sodan pelko ja kauhu, jotka nousivat esiin Tuntemattoman joka käänteessä. Nykyisessä maailman tilanteessa esitys herätti jälleen kerran ajatuksia siitä, miksi ihminen ei opi?  Vallanhaluiset tavoitteet ja ehdottomat mielipi...