Elämänmerellä

Tampereen Ikurissa on parasta aikaa avoinna jääveistospolku. Lukemani tiedon mukaan se on jo perinteeksi muodostunut, paikallisen urheiluseuran järjestämä talvitapahtuma ja hyvin suosittu. Kun viime viikonloppuna saimme käydä jääveistospolkuun tutustumassa, sen suosio näytti olevan taattu. Ihmisiä riitti jonoksi asti. Pitkää jonoa selitti osaltaan koronatilanteen vaatimat turvavälit, jotka hidastivat polulle pääsyä ja siellä kulkemista. Tapahtuman suosiota saattoi siivittää myös vuoden tauko. Polulla on joka vuosi oma teemansa. Tämän vuoden jääveistospolku kunnioitti viime marraskuussa menehtyneen lastenkirjailija Kirsi Kunnaksen muistoa ja elämäntyötä. Satumaisen tunnelman tavoitti heti, kun valaistun kaariportin alta astui jääveistospolulle. Veistokset ovat valaistuja ympäri vuorokauden, mutta illalla, jolloin me niitä ihastelimme, ne ovat upeimmillaan. Silloin valaistus pääsee oikeuksiinsa. Valaistus oli huomioitu myös ympäröivässä metsässä, missä lumisten puiden oksille oli asetett...

Saimme hyviltä ystäviltä kutsun tulla heidän mökilleen vaihtamaan vuotta ja tottahan toki tartuimme siihen kovin mielellämme. Oli mukava pitkästä aikaa istua iltaa ja nauttia hyvästä tarjoilusta. Jutella kuluneen vuoden hetkistä, parhaista ja pahimmistakin sekä pohdiskella, mitä kaikkea tulemme alkavan vuoden aikana kohtaamaan. Vähän puhuimme unelmistakin, joiden toteutumisesta ei ole takeita, mutta tärkeintä lienee, että niitä on.  Vuoden ensimmäisenä päivänä luonto antoi parastaan. Sain monien muiden joukossa ihmetellä Ohtakarin rannoille kertyneitä suuria jäärovia. Aurinko paistoi hetken ja valo oli huikean ihana, pastellisen pehmeä ja herkkä. Rannalla puhaltava tuuli sen sijaan oli armottoman kylmä ja sormet kohmettuivat hetkessä valokuvia ottaessa. Jäärovat olivat paikoin hyvinkin korkeita ja erottuivat ruskottavaa taivasta vasten kuin pienet, lumipeitteiset vuoret. Meri, joka vielä eilen oli loiskinut aaltojaan jäärovia vasten, oli nyt saanut päälleen lumen ja jään muodostam...