Elämänmerellä

  Tänään taivaalla näkyi aurinko, mikä näin marraskuun pimeydessä on outo, mutta niin ihana valoilmiö. Tähän aikaan vuodesta jokaisen valonpisaran haluaisi kerätä talteen. Nyt aurinko ilahdutti valollaan sunnuntaina, enkä aikaillut yhtään, vaan suuntasin ulos siitä nauttimaan. Tuuli oli kova ja kylmä, mutta liikkuessa tarkeni hyvin. Kovimmin tuuli puhalsi tietenkin meren rannalla ja meri näytti jäätävältä aaltojen loiskeessa. Mataliin rantaheiniin oli kertynyt jäätä pieniksi möykyiksi. Yöllä oli satanut hippusen verran lunta ja paikoin maa oli valkoinen. Talven tuntu tavoitti väistämättä luonnossa liikkujan. Talvi tosiaan tekee tuloaan ja tasaisen valkoista lumikerrosta jo kaipaisikin valaisemaan mustaa maata ja tuomaan valoa pilkkopimeyden keskelle. Säätiedotukset ovat kertoneet talven tulevan rytinällä, joten saa nähdä, millaiselta maailma näyttää alkavan viikon aikana. Tänään aurinko jaksoi viipyä ihmeen pitkään marraskuisella taivaalla. Pilvipeite sen edessä repeili ja pilvet s...

Marraskuun tihkusateisessa, säkkipimeässä illassa kävelen siskoni kanssa isämme kotipaikalle, jota tällä kylällä on aina Pispaksi kutsuttu. Minulla ei ole tietoa, mistä tuo nimi tulee, mutta se on ollut niin kauan kuin muistan ja jo paljon ennen minua. Isovanhemmistamme puhuttiin lähes poikkeuksetta Pispan Elminä ja Väinönä. Ei juurikaan sukunimen mukaan Heikkilöinä. Mummu ja vaari asuivat Pispanmutkassa, sillä tie kaartaa melkoisen mutkan juuri Pispan kohdalla, Raumankarille nousevan mäen alla. Olemme sopineet kummitätini kanssa, että tulemme katsomaan suvun vanhoja valokuvia. Ennen kuin alamme tutkimaan kuvia, meille tarjotaan hyvät kahvit. Kuvia on paljon. Irrallisina laatikoissa ja monessa albumissa. Osa kuvista on todella vanhoja, kuten kuva Lopotinrannasta ja sen ajan ihmisistä. Naiset pitkissä hameissa ja huivit päässä. Miehet lippalakeissaan ja saappaissaan. Ilmeisesti he ovat kuvan ottamisen ajaksi keskeyttäneet työn touhunsa, sillä kuvaaminen ei tuohon aikaan ollut jokapäiväi...